Sittenkin lunta!

Pelättiin jo mustan joulun odottavan, mutta onneksi kelit yllätti ja ilmeisesti lumi pysyy kuin pysyykin maassa ja sitä pitäisi tulla vielä lisääkin!

Aika hulinaa on ollut männä viikot, tiedä miten se kalenteri aina yhtäkkiä täyttyykin!? Toki näin joulun alla on myös paljon tonttuhommia :) Nyt alkaisi olemaan hommat pulkassa, vielä pitää lahjat kääriä pakettiin ja perunalaatikko sekä sinappi odottavat tekijäänsä, mutta onhan tässä vielä useampi päivä aikaakin! Mitään joulustressiäkään ei olla hankittu :)

Aattoaamuna lähdetään ensin miehen vanhemmille ja sieltä mun äidin luo koko pyhiksi. Pitkään mietittiin, että olisikohan aattoiltana oikein joulupukin pitänyt tulla paikalle, mutta koska L on tänä jouluna ainoa lapsi, niin ajateltiin, että ehkä ei vielä siitä niin ymmärrä, joten odetellaan sitä nyt ensivuoteen.

Kaikille oikein ihanaa ja lämmintä joulua, muistakaa nauttia hyvästä ruoasta ja läheisten seurasta <3

Neiti siivoushuiska

Meillä on nykyään käytössä lapsityövoimaa! Tosin ihan vapaaehtoista sellaista :D Mikään siivoushullu en itse todellakaan ole, mutta imurin varressa pitää heilua kyllä joka toinen päivä, jollei tahdota hukkua koiran karvoihin. Nykyään mulla on vain pieni apulainen mukana :) Neidille kun lykkää rätin käteen, niin alkaa välittömästi kova puunaus, oli kohteena sitten latti tai seinät..ilmeisesti siisteys on jotenkin sisäsyntyistä, koska myös kaikki pienet muruset/roskat/karvatupot jne kerätään välittömästi lattialta pois ja kiikutetaan roskakoriin. Tämä kun vielä pysyisi ihan aikuisuuteen asti!

(Nuo laatikot ei muuten kuulu ihan normi sisustukseen :P) Helpottaisi muuten vähän tämä siivouskin, kun tulisi sitä lunta ja pakkasta!! Muutama päivä jo saatiin nauttia, mutte ehei, ihanat kurakelit tulikin takaisin..voi sitä ihanuutta, kun lenkiltä tullessa voisi vain päästää koiran sisään! Pienestä ihminen voikin tulla iloiseksi..ainakaan toistaiseksi sääennusteet eivät tähän mitään helpotusta lupaa. Taitaa mulla myös aika musta joulu, masentavaa :/ Mutta korvikkeena sisällä on nyt siirrytty enempi valkoiseen ja viikonloppu meille muutti myös tonttuja valoineen. L oli aika ihmeissään, kun koti oli kokenut pienen muutoksen sillä välin, kun oli iskän kanssa pihalla :)

Myös joululaulut on nyt ekaa kertaa tälle vuotta soineet ja niin niistä vain aina se joulumielikin löytyy! L on ihan super symppis kun pyörii ja hytkyy biisien tahdissa, sitä voisi katsella vaikka kuinka kauan. Syötiin myös kasa joulutorttuja ja juotiin glögiä, aiai <3 Joululahjoista on vielä iso osa hankkimatta, mutta aikaahan onneksi on vielä..kerrankin on sentään tiedossa, mitä kenellekin hommata!

Viikonloppureissu

Takaisin normaaliin arkeen. Oltiin siis viikonloppuna minilomalla Tallinnassa, lähdettiin perjantaina iltalaivalla ja palattiin sunnuntaina takaisin. Mamma muutti meillä viikonlopuksi neitiä kaitsemaan ja kaikki olikin mennyt paremmin kuin hyvin! Itteä kyllä vähän jännitti lähteä kahdeksi yöksi pois kotoa, mutta näköjään ihan turhaan. L oli syönyt reippaasti, mennyt nukkumaan reippaasti ja oli muutenkin ihan normaalisti tohottanut menemään, joten eiköhän me uskalleta toistekin reissuun lähteä! Tuli myös huomattavasti helpompi olo itselle, koska edessä siintää helmikuussa oleva työmatka. Silloin toki neiti saa jäädä isänsä kanssa, mutta kuitenkin..äiti kun ei ole niin pitkään ollut koskaan poissa!

Tallinnassa käytiin tosiaan kurkkimassa vähän hääpukuja, mutta oikein mitään ei löytynyt..käytiin yhteensä neljässä eri liikkeessä, mutta kaikkien tarjonta oli lähes samaa. Taisin sovittaa yhteensä kuutta pukua, joista kaksi oli ihan kivoja, mutta paino nimenomaan sanalla ihan..jotenkin iski kauhea epätoivo, että löydänkö sitä omaa pukua ikinä! Onneksi elokuuhun on vielä pitkä aika :)

Olen varmaan joskus ennenkin maininnut, että kuulun FB:ssä sellaiseen mammaryhmään, jossa kaikilla oli lokakuussa 2013 laskettu aika. Meillä on sellainen vajaa 70 hengen tiivis ryhmä, jossa on jaettu niin iloja kuin suruja. Ollaan pidetty myös useampia tapaamisia, isompia koko porukan miittejä muutama ja omien paikkakuntien sisällä enemmän. Viikko sitten meillä oli täällä Tampereella vähän isompi miitti ja oli aivan mahtavaa taas nähdä kaikkia, jotka paikalle pääsivät!

Kuva: Anne Tuulikangas

Tapaamisessa riitti hulinaa, kun parikymmentä taapero äiteineen huiskivat menemään. Yritettiin myös ottaa lapsista ryhmäkuvaa yksinään, mutta kuten arvata saattoi, se ei ihan onnistunut :D L keskittyi lähinnä kiskomaan ponnaria pois..

Kuva: Anne Tuulikangas

Päivä olikin aika haipakkaa, kun suoraan tapaamisesta singahdettiin ihanan serkkuni ja hänen tulevan miehensä kihlajaisjuhliin. Juhlat olivat ihanat, häitä odotellessa siis! :)
Kihlajaisten jälkeen vain piipahdin kotona ja matka jatkui kaupunkiin tapaamaan uudestaan mammoja, jotka jäivät iltaa viettämään/yöksi Tampereelle. Lähdettiimpä muutaman hengen voimin piipahtamaan ihan yöelämässäkin! Kaikkiaan todella mukava päivä, näitä lisää.

Terveisiä sairastuvalta!

Ja onneksi se sairastaja olen minä, eikä tuo neiti! Blogikin on ollut hiljainen synttäreiden jälkeen, kun meillä on ollut ihan älyttömästi ohjelmaa. Nyt täältä sohvan uumenista hunajateen kera ainakin ennättää kirjoitella..

Neiti on onneksi viihdyttänyt itse itseään, niin on saanut vähän huiliakin. Legot on ollut tosi kova juttu, mutta jos ne käy tylsäksi, voi aina käydä tyhjentämässä koiran tavarat eteisen korista..toi tyhjentäminen tuntuu muutenkin olevan aika hitti, oli kohteena sitten oma vaatekaappi tai äitin kosmetiikat kylppärissä..

Sairastamisessa on muuten pari hyvääkin puolta, mulla on ainakin sata ideaa joulukortteja varten ja Pinterest on täyttynyt ihanista hääsuunnitelmista!

 Meillähän siis juhlitaan häitä ensi vuoden elokuussa ja nyt on paikka, pitopalvelu ja bändi varattuna, joten nyt lähinnä suunnitellaan. Haaveilen sellaisista latotyylisistä, suhteellisen rennoista, mutta tyylikkäistä häistä. Meidän juhlapaikka on tanssilava, joka sisältä vastaakin aika hyvin toivottua, mutta on ulkoapäin aika karskin näköinen..mutta sisällähän sitä häät pääosin vietetäänkin :) Hääpaikan löytyminen ei muuten ollut ihan yksinkertainen juttu, luulimme olevamme todella ajoissa, kun häihin oli vuosi aikaa, mutta suurimmastaosasta paikkoja kaikki kesäviikonloput oli jo varattu ja ensimmäiset vapaat olivat vasta syyskuussa. Myöskään montaa paikkaa ei löytynyt, missä kaikki vieraat mahtuisivat yhteen ja samaan tilaan, minne saa viedä omat juomat ja joka olisi vielä suhteellisen lähellä. Onneksi kuitenkin se oma juhlapaikka löytyi :)

Mekko on nyt etsinnässä, tyyli on selvillä, mutta sitä oikeaa ei vielä löytynyt. Mistä olet löytänyt oman häämekkosi? Olemme lähdössä parin viikon päästä neidin kummien kanssa Tallinnan reissulle ja samalla olisi tarkoitus katsastaa siellä tarjontaa, hinnat ovat ainakin varmasti edullisemmat kuin täällä!

Ihanaa isänpäivä viikonloppua kaikille täältä sairastuvalta, toivottavasti sunnuntaina jo parempi olo itselläkin! :)

1 vee kuvaus ja synttärit

Viime viikolla käytiin tosiaan 1-vuotis kuvissa ja jälleen kerran saatiin neidistä ihania kuvia! Kuvat otti samainen herra Savolainen, joka on vastuussa myös puolivuotiskuvista.

Lauantaina sitten myös juhlittiin ja huh, kyllä oli meidän pienet neliöt koetuksella :D Mutta olipa ihana nähdä kaikkia rakkaita ja L myös nautti ihan täysillä kun sai tohottaa menemään!

Lahjoja tuli hurja määrä ja kauhisteltiinkin jo, kuinka lähellä joulu on! Paketeista löytyi Duploja, ihanat Muumi-lakanat ja astiat, kirjoja, eläinhahmoja, leikki keittiö sekä astioita, soittimia, keinuhevonen ja vaikka mitä muuta! Näillä kyllä pitäisi pärjätä piiitkä aika.

Ihana siskoni oli myös taituroinut aivan super ihanan kakkukoristeen! Alkuun luulin, että koriste oli jostain tilattu, mutta ei, näppärä sisko oli sen tehnytkin itse. Tosin tuo nyt tekee kaikkea muutakin ihanaa, mitä voi käydä vilkuilemassa täällä!

Synttärit oli kuitenkin niin raskaat pienelle sankarille, että meinasi sammua jo iltapesulle. Unta ei siis paljon tarvinnut hakea, vaan taju taisi olla kankaalla jo sänkyyn laskiessa :) Synttärit siis meni hienosti ja tuntuu ihan käsittämättömältä, että neiti on jo niin iso tyttö olevinaan. Pieniä kääröjä nähdessä ei tahdo edes muistaa, että L on ollut myös sellainen, ja vieläpä ihan hetki sitten <3

1 vee!

On se käsittämätöntä, vuosi sitten sylissä oli jo reippaasti yli vuorokauden ikäinen ihana pieni tuhisija. Tuo suurisydäminen nökönenä, joka hurmasi meidät kaikki ja on opettanut paljon..todella paljon. 

Nyt vuoden olen ollut siis äiti. Ja vaikka olenkin pysynyt ihan omana itsenäni, on minuun tullut paljon lisää. Nyt tiedän, mitä se oikeasti ehdoton ja pohjattoman tuntuinen rakkaus on. Tottakai rakastan miestäni, sekä omaa perhettä ja ystäviä, mutta rakkaus omaan lapseen on ihan jotain muuta. Ja vaikka sitä osasikin odottaa, se yllätti silti. Ja yllättää välillä vieläkin (..todennäköisesti ihan loppuelämän). Olen oppinut myös kärsivällisyyttä, mikä ei todellakaan ole yhtään pahitteeksi! Eikä sitä kyllä vieläkään liikaa ole :D Olen myös oppinut ottamaan vähän rennommin. Alkuun oli kova tarve aina laittaa koti kuntoon ja ruokaa valmiiksi, ennenkuin mies tulee kotiin, mutta pikkuhiljaa sitä oppi ymmärtämään, ettei se ehkä olekaan ihan niin tärkeää. Lelut saa olla lattialla hujan hajan (nehän nyt saisi siivota vaikka sen sata kertaa päivässä paikoilleen, jos viitsisi..) ja se ruokakin kyllä ennättää, vaikka sitten vähän myöhemmin.

Käytiin keskiviikkona myös ensimmäistä kertaa hammashoitajalla sekä yksivuotisneuvolassa. Hammashoitajan kanssa vain höpöteltiin niitä näitä ja kurkattiin suuhun. Ne samat kahdeksan hammasta sieltä nökötti edelleen, mitkä jo tovin ovat olleet ja hyvin oli kuulemma hampaat hoidettu. Neuvolassakaan ei ollut mitään ihmeellistä, kaikki mallillaan ja neiti kehittyy hyvin.

"Suloinen tyttö. Kävelee ilman tukea. Sanoo äiti, ymmärtää puhetta, paljon omaa puhetta. Potta- ja lusikkatreenit menossa. Tavalliseen ruokaan siirrytty."

Pituutta 78cm ja painoa 9010g, hoikka ja pitkä tyttö siis. Edelleen menee aika samoissa, mitä omat mitat aikanaan.

Rokotukset laittoi vähän itkettämään, mutta murheet unohtui heti, kun kassista kaivettiin eläinkirja, äänillä varustettuna! Ylipäätään kaikki eläinkirjat (..ja Koiramme lehti) tuntuu olevan aika hittejä! Lehteäkin jopa pääosin selataan repimisen sijaan :D Piikit nosti myös eiliselle lämpöä, mutta tänään ei ole enää mitään ollut ja toivottavasti ei muuta tulekaan!

Eläinkirjojen lisäksi on kivaa leikkiä koiran kanssa, järjestellä avaimia ja tyhjentää oman vaatekaapin laatikot. L on edelleen kova höpöttämään, paljon puhetta, mutta vähän asia (joku jo viittasikin, että äitiinsä tulee!). Varsinaisia sanoja ei juurikaan vielä tule, niitä odotellessa <3 Puhetta L kuitenkin ymmärtää jo paljon ja hienosti osaa toimia annettujen ohjeiden mukaisesti (kunhan vain huvittaa!). Tämän kun tosiaan aina muistaisi silloinkin, kun meinaa ne ärräpäät omasta suusta lennellä..

Kävelemään opittiin kuukausi sitten, ne haparoivat ensiaskeleet otettiin 14.9 ja siitä kehitys on ollut huimaa, nyt tuntuu tulevan väliin jo muutamat juoksu askeleet ja ensisijaisesti joka paikkaan kävellään, kontataan enää harvoin. Pikkuhiljaa pystyy myös hyödyntämään lapsityövoimaa, esimerkiksi pyykkikoneen tyhjentäminen on älyttömän hauskaa! Itse voi vain seisoskella pyykkinarun vieressä, kun toinen tohkeissaan ojentaa koneesta pyykkiä, mahtavaa :D

Ollaan myös aloitettu pottaharjoitukset ja onneksi neidin mielestä siinä on hauska istuskella! Lähess aina sinne pottaan myös jotain tulee, että pikkuhiljaa käyttötarkoituskin alkaa varmasti selkiintyä. Aloitettiin hyvissä ajoin, niin kesällä mökillä ollessa on sitten taas entistä helpompaa harjoitella lisää, kun siellä voi viipottaa menemään vaikka ihan ilman housuja! Missä vaiheessa muut ovat aloittaneet pottahommat? 

Huomenna onkin sitten jännä päivä, ne ihan ekat synttärit! Tänään pitäisi saada vielä kämppä kuntoon ja leipomukset ainakin aluilleen, niin ollaan sitten huomenna ihan valmiita vain nauttimaan juhlista. 

Iloista viikonloppua!

Ja voittaja on...

Tittidii...arvonnan voittaja on Diana!

Paljon onnea Dianalle, ole sinuun vielä henkilökohtaisesti yhteydessä! :) Ja paljon kiitos muillekin arvontaan osallistuneille.

Viimeinen päivä osallistua arvontaan!

Vielä muistutus, että tänään on viimeinen päivä osallistua Tummy Tucker arvontaan! Pääset sinne tästä. Suoritan arvonnan heti alkuviikosta :)

Meillä on tänään, normaaliin sunnuntai tyyliin, vauvauinti, mutta nyt onkin ihan spesiaali kerta, kun siellä on myös valokuvaaja paikalla! Mitä se paremmin tarkoittaa, en vielä tiedä, mutta eiköhän se tänään selviä. Ihana saada tuotakin harrastusta vähän ikuistettua, omaa kameraa kun ei oikein altaalle ole viitsinyt ottaa.

Ja kuvauksen makuun kun päästään, niin tiistaina jatketaan neidin 1-vuotis kuvauksella! Synttärihumua siis tiedossa ensi viikolla ja kemut on lauantaina, tekemistä riittää.

Ihanat ensikengät

Hei meillä kävellään! Ihan älytöntä, kuinka kovaa vauhtia tuo kehitys menee..pari viikkoa sitten meillä otettiin haparoivat ensiaskeleet ja nyt tepsutellaan jo hienosti huoneesta toiseen <3 Neiti kirjaimellisesti seuraa äitinsä jalanjäljissä, minäkin olen oppinut kävelemään 11kk iässä.

Tuli siis ajankohtaiseksi hankkia myös kunnon ensikengät. Tokihan kenkiä on ollut, tennareita lähinnä, mutta pakko sanoa, että vaikka nuo Converset kuinka ihanalta neidin jalassa näyttääkin, ei niitä todellakaan ole tarkoitettu kävelemään opettelevan jalkaan.

Lähdettiin siis kenkäkaupoille ja paljon tuli samalla opittua.
Kunnon ensikengissä pitää olla kunnon kiinnitys. Eli mieluiten nauhalliset kengät, joilla kengät saa varmasti tukevasti jalkaan.
Ohut ja joustava pohja. Jäykät kengät rajoittavat liikaa lounnonmukaista askelta, joten lapsen kengänpohjan pitäisi olla tarpeeksi ohut ja joustava. Eli aikuisen pitää pysty helposti pohjaa taittamaan. Jos pohja tuntuu omaan käteen vähänkin liian jäykältä, sitä se varmasti silloin on.
Entäs sitten se oikea koko? Nyt jälkikäteen olen kuullut hyvän vinkin, että jalka kannattaa piirtää paperilla ja leikata siitä muotti, jota voi sitten käyttää apuna. Meillä ei kuitenkaan tuollaista mallia ollut, joten sovitimme jalkaa kengästä irroitettavan pohjallisen päälle. Kokoa on turha katsoa länttäämällä kenkä jalkapohjaa vasten, koska jalka tottakai pitenee ja levee, kun sille laitetaan painoa. Lasten kengissä pitäisi olla kasvunvaraa 1,7cm, mutta ensiaskelkengissä vähän vähemmän, jotta kevelemään opettelu kenkien kanssa helpottuisi.

Kiertelyn ja myyjien kanssa rupattelun jälkeen päädyttiin näihin kuvan Eccoihin. Ne saa nauhoilla kiristettyä napakaksi, mutta niissä on myös vetoketju helpottamaan pukemista. Ja ne todella on helppo laittaa jalkaan! Niissä on myös todella taipuisa pohja, saa lytättyä ihan yhdellä kädellä helposti kahtia.  Ja plussana tietysti vielä se, ovat todella nätit! :)

Nyt pitäisi vielä löytää kunnon talvikengät, hyviä vinkkejä mielellään otetaan vastaan! Meiltä löytyy kyllä Stonz-töppöset, jotka ovat olleet ihan loistavat, kun L on möyrinyt mökillä tai hiekkalaatikolla. Stonzit on siis tuollaiset vettähylkivät töppöset, joiden jalkuinosa (onkohan tuo edes sana!? :D), on täysin vedenpitävä. Töppöset hujahtavat helposti jalkaan ja ne saa säädettyä kuminauhoilla juuri sopiviksi. L myös kävelee töppösillä hyvin, joten sopii moneen. Kontatessa kun kengät helposti on vain tiellä, niin nämä kyllä toimii! Alkuun jostain syystä vähän vierastin näitä, mutta ovat olleet kyllä ihan super onnistunut hankinta, suosittelen :)

Näyttäisivät muuten edelleen olevan tarjouksessa Baby Stepillä, kannattaa käydä hyödyntämässä!

Muistakaa myös Tummy Tucker-arvonta, vielä on viikko aikaa osallistua. Arvontaan pääset sivupalkin linkistä!
Super ihanaa alkanutta viikkoa :)

Ihan oma itsensä

Tänään se kolahti, tuo mun pieni murupullani on ihan oma itsenäinen yksilönsä. Ihan päivänselvyys? No niin minäkin ajattelin, kunnes nyt ihan todella sen tajusin..

Tämä aamu ei ollut ihan mun. L:n aamutoimet ja puurot vielä meni hienosti, mutta siinäpä se. Oma aamiainen meni kitisevän neidin roikkuessa lahkeessa ja keittiö oli kuin pommin jäljiltä. Sain eilis iltana ihanalta siskoltani suppilovahveroita ja ne oli tarkoitus saada aamulla laitettua valmiiksi ja pakkaseen. L oli tästäkin ilmeisen eri mieltä, koska koko tuon ajan neiti oli tihutöissä..repimässä lehtiä, availemassa kaappeja, tunkemassa koiran ruokakuppia suuhun ja ihan uusimpana, kiskomassa uunin alla sokkelissa olevaa tuuletusritilää irti. Suppilot pitäisi jo ottaa pannulta ja tilaakaan ei ollut tarpeeksi työpöydällä..ja samalla piti vielä neitiä komentaa. Alkoi jo mennä hermot ja äänikin nousi. Hätäpäissäni koitin tehdä lisää tilaa työpöydälle, kun siirsin vedenkeitintä vähän huolimattomasti ja lähes täynnä olevan kannu tietysti kaatui ja vettä oli jokapaikassa..ja neiti yritti vielä päästä sinne läträämään muiden hommiensa ohella. Se oli se niin sanottu viimeinen oljenkorsi ja itkuhan siinä pääsi. Ärsytti, otti päähän, kiukutti ja samalla oli niin huono omatunto, että olin L:llekin suuttunut.

No, siivosin jäljet ja loput sienetkin saatiin paistettua. Samalla sitä myös itse rauhouttui ja piti pyytää neidiltä anteeksi ja sain ihana sovintopusun <3 Sieniasoilla soittelin omalle äidille ja samalla tuli sanottua, kuinka tuli kauhea "huono äiti-fiilis". Äitillä oli viisaita sanoja, kaikilla välillä menee hermo ja sehän on ihan normaalia. On myös ihan normaalia, että neiti nyt kokeilee niitä rajoja ja huolestuttavampaa olisi, jos ei niin ollenkaan tekisi. Taidan olla liian tottunut koiran kanssa elämiseen, joka aina kieltäessä tottelee :D

Äiti myös sanoi, että L:n on tärkeää saada kiukutella ja nähdä aikuisten näyttävän erilaisia tunteita ja huomata, että siitä huolimatta kaikki pysyy ennallaan ja häntä edelleen hirmuisesti rakastetaan. Ja on sillä vanhempien suuttumisellakin paikkansa, jos itselle ei koskaan olisi suututtu, niin olisiko koskaan kunnolla oppinut sitä oikeaa ja väärää? Samalla äiti muistutti meidän aikoinaan käymistä taisteluista ja käski varautumaan siihen, kun ensimmäistä kertaa L haukkuu äidin tyhmäksi. Koska tosiaan, L on tässä maailmassa ihan itseään varten, ei äitiä, eikä ketään muutakaan. Meidän tehtävä on nyt vain antaa ne parhaat mahdolliset eväät siihen omaan elämään, jotta meidänkin murupullasta kasvaa hyvän itsetunnon omaava, ihana ja pärjäävä nuorinainen.

Itkuhan siinä taas pääsi, kun suljin puhelimen, mutta tälle kertaa ihan toisenlaisia kyyneleitä, onnen ja häkellyksen. Kun asia, jonka jo luulin tietäväni, ihan tosissaan minulle selvisi. Jonain päivänä L ihan tosiaan onkin aikuinen, muuttaa pois ja pärjää omillaan.

Tuohon on onneksi vielä toosi pitkä aika, joten nyt osaan taas paremmin nauttia näistä ihanista pienistä hetkistä tuon hiekkaa syövän, äittää huutelevan neitosen kanssa <3

Muistakaa siis oikeasti nauttia niistä elämän pienistä hetkistä, ne eivät ole ikuisia :)

Testissä Tummy Tucker + arvonta!

Aiemmin jo kerroin, että minulle testattavaksi saapui Tummy Tucker, joka on siis sveitsiläisten lääkäreiden kehittämä, kokonaan bambusta tehty, synnytyksestä palautumiseen tarkoitettu vyö ja sen tarkoituksena on auttaa muotoja palautumaan. Sitä suositellaan erityisesti keisarinleikkauksesta toipumiseen.

Sain ohjeeksi käyttää vyötä päivittäin kahden viikon ajan ja mahan olisi tarkoitus tuona aikana litistyä. Täytyy rehellisesti sanoa, että kovin paljoa ylimääräistä litistettävää ei ollut, joten siinä mielessä en välttämättä ihan se paras testikäyttäjä ollut. Synnytyksestä myös tuli jo 11kk täyteen, joten varmasti tätä olisi ollut parempi testailla siihen ensimmäisten päivien löllykkään!

No, itse käyttökokemuksia..vyö tuntuu päällä yllättävän mukavalta ja antaa hyvinkin ryhdikkään olon. Voisin kuvitella, että sopisi myös selkävaivaisille, koska sen antama tuki tuntui jämäkältä. Ihan joka päivä vyötä ei kylläkään tullut käytettyä, koska en olisi esimerkiksi tuntenut oloani mukavaksi lähteä ihmisten ilmoille vyö päällä. Se on kuitenkin aika paksuhko ja jäykkä, eli näkyy vähänkin tiukempien vaatteiden alta selkeästi. Mutta kotonahan silläkään ei ole merkitystä :)

Koska vyö tarjoaa jämäkkää tukea, se on varmasti loistava apuväline myös imetykseen. Suurelle osalla kun nuo imetysasennot eivät varmaankaan ole kovin ergonomisia ja helposti tulee istuttua lysyssä. Vyöstä myös luvataan, että se auttaisi raskausarpia palautumaan, mutta olin onnekas ja sellaisilta vältyin, joten tähän en pysty ottamaan kantaa. Jos jollakulla muulla on kokemusta, niin mielelläni siitä kuulisin! :)

Nappasin silloin ennen kokeilua kuvan mahasta ja samoin tein nyt kokeilun jälkeen. Valitettavasti kuvat ovat hiukan erikulmista (ja myös vähän eri valolla), niin suora vertailu on aika hankalaa. Ehkä jotain pientä parannusta voi nähdä, jos oikein tarkkaan tuijottaa..kuinka paljon merkitystä on vyöllä, kuinka paljon urheilulla, sitä en vaikea sanoa :)

Ennen

Jälkeen

Nyt myös teillä on mahdollisuus päästä kokeilemaan tätä vyötä ihan itse, sillä minulla on mahdollisuus arpoa yksi Tummy Tucker lukijoideni kesken. Vyö on kokoa S ja sopii noin 84 - 95 cm vyötärölle ja vaatekoolle 36/38. Vyössä on ns. portaaton säätö, joten uskon sen passaavan myös vähän isommille ja pienemmille, joten kaikki rohkeasti mukaan!


Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen ja tällä saat yhden arvan. Toisen arvan saat olemalla rekisteröitynyt lukija. Ilmoitathan kommentissa myös, monellako arvalla olet mukana! Osallistumisaikaa on 12.10.14 asti, eli tasan kaksi viikkoa.

Jos onni ei arvonnassa potkaise, niin oman Tummy Tuckerin voit hankkia Baby Stepiltä!

11kk ja ensiaskeleet

Meidän pieni vauva on nyt ihan vallan hävinnyt ja muutaman päivän vajaa 11k iässä neiti otti huojuvat ensiaskeleet <3 Käsittämätöntä, miten vauhdilla tuota kehitystä tapahtuu kokoajan. Kovinkaan pitkää matkaa ei tosin vielä taiteta, vaan edelleen luotetaan pääosin nelivetoon tai huristellaan taaperokärryn avustuksella. Kun vielä oppisi kääntämään sen kärryn itse umpikujan kohdatessa..

Kuvissa näkyvä haalari on itseasiassa minun vanha ja tuntuu todella hassulta katsoa neitiä se päällä, koska olen tottakai nähnyt myös itsestäni kuvia kyseisessä haalarissa ja on pakko todeta, että kyllä sitä yhdennäköisyyttä vaan aika tavalla löytyy!

11kk neuvolaa meillä ei ole, joten mittoja voi vain arvailla, mutta pituutta tuntuu ainakin tulevan ihan kohisemalla, koska kaikista housuista tuppaa jäämään puntit lyhkäsiksi. Äiti taitaa siis "joutua" kaupoille :D

Kurkistusleikit on edelleen ihan hitti ja jaksaa kovasti naurattaa kerta toisensa jälkeen, myös äitiä ja isiä! Valitettavasti nyt on myös keksitty, että kaappien ovethan aukeaa ja sieltä löytyy vaikka ja mitä ihanaa kiellettyä tavaraa..silmät pitäisi siis nyt todellakin löytyä sieltä selästä.

L on edelleen oma iloinen ja seurallinen itsensä, höpöttää paljon ja kaikille sekä naureskelee kovasti omille jutuilleen (perinyt siis äitinsä mainion huumorintajun!). Niiden ihanien ensimmäisten askeleiden kaveriksi on opittu myös läjä tuiki tarpeellisia taitoja, kuten pusujen antaminen, silmän nikkaaminen ja äidin avustaminen pyykinpesussa (kiitos edestä täytettävän pesukoneen, josta on ihana vetää vaatteita pois sitä mukaan, kun niitä sinne laitetaan).

Neiti myös tuntuu ymmärtävän puhetta todella paljon, jopa ihan pelottavan paljon! Pitäisi varmaan pikkuhiljaa alkaa ihan todella miettiä, mitä kaikkea sitä tuleekaan höpistyä :D Osaa siis esimerkiksi tuoda tiettyä lelua, antaa jotain, nikata silmää ja osoittaa monia eria esineitä/asioita..tietää myös varsin hyvin, mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että lähdetään syömään. Silloin tulee kiire ja kädet kohoaa kohti ja syöttötuolissa pitäisi olla jo! Tästä voisi myös päätellä, että ruokahalut olisivat edelleen mainiot, mutta viime kuukauden aikana on ollut syöminenkin välillä aika pelleilyä..mutta josko sekin olisi vain joku vaihe! Makaronilaatikkoa tuntuisi kuitenkin olevan herkkua.

Yöt nukutaan edelleen tosi hyvin! L siirtyi itseasiassa omaan huoneeseen pari viikkoa sitten ja vaikka se vähän äitiä jännittikin, niin mitään ongelmaa siinä ei ollut, ei sitten edes ensimmäisenä yönä (paitsi ehkä äitillä vähän ikävä). Ja nyt  näin jälkikäteen, olihan se ihanaa saada makuuhuone taas ihan vain omaan käyttöön! Neiti on ihan yhtä ihanan iloisena vastassa aamulla, vaikkakin toisessa huoneessa. Onneksi sieltäkin on lyhyt matka äitin ja isin sänkyyn, missä aamulla voidaan vielä hetki kölliä yhdessä ja nauttia raukeista aamuista, kun niitä nyt vielä on.

Vanhempainvapaan jälkeen

Herätyskello soittaa 6:45, mitä täällä tapahtuu!? Tuntui nimittäin super oudolta kun pitkästä aikaa pitäkin nousta ylös ennen neitiä. Palasin siis takaisin töihin. Alkuun tuntui hiukan hurjalta ja jopa hiukan jännitti lähteä takaisin työelämään, vuodessa nimittäin voi keretä tapahtumaan ihan mitä vain..mutta niinhän se oli, että oikeastaan juuri mikään ei ollut muuttunut! Nyt muutaman työpäivän jälkeen voi sanoa, että tämä on ollut jopa aika virkistävää. Aamukahvin saa juoda ihan ilman (suurempaa :D) häiriötä ja lämpöisenä! Sama pätee syömiseen, aika luksusta. Mutta toisaalta ajatukset välillä harhailee myös kotiin, mitä L nyt puuhaa ja kuinka siellä sujuu..vaikka hienostihan sielläkin on mennyt.

Aloitin työt siis vain osapäiväisenä, eli olen kaksi päivää viikosta toimistolla ja loput etänä. Tällainen pehmeä lasku tuntuu ehdottomasti oikealta ratkaisulta ja jos suinkin mahdollista, suosittelen sitä kyllä muillekin. L on nyt ollut nämä kaksi päivää viikosta kotona iskän kanssa, eli päivähoitoon ei pirpanaa tarvinnut vielä kipata. Alkuvuodesta on kait sekin edessä, mikä nyt jo valmiiksi jännittää. Neiti tosin on tosi reipas ja seurallinen noin ylipäätään, joten en usko siinäkään sen suurempia ongelmia ilmaantuvan.

Nyt sitten pitäisi löytää se sopiva hoitopaikka. Olemme koittaneet etsiä hyvää (yksityistä) perhepäivähoitajaa, mutta tehtävä ei olekaan ollenkaan niin helppo. Toivottavasti pikkuhiljaa myös hoitopaikka kuvio alkaa selkiytyä, niin ei tarvitse siitä stressata. Miten olette muut toimineet hoitopaikan etsimisen/valinnan kanssa?

Töihin paluu ylipäätään herätti (ja herättää edelleen) vähän ristiriitaisia tunteita. Tämä parin päivän systeemi, kun neitikin saa vielä olla kotona, on ihan mahtava. Mutta mitäs sitten, kun minun pitääkin aloittaa työt kokopäiväisenä ja aamulla pitää luottaa L jonkun vieraan hoteisiin? Isoimmat ongelmathan tässä varmasti on äidillä, ei tyttärellä..entä jos missaan sen tärkeän ensimmäisen sanan? Mitäs jos sattuu haveri, eikä äiti olekaan lohduttamassa? Monesta syystä olisi ihana jäädä kotiin vielä toiseksikin vuodeksi, mutta toisaalta oli mukava palata töihinkin..ehkä tämän pehmeän laskun kautta asia helpottuu itsellekin, ainakin haluan toivoa niin.

Ihanat Jack & Lily My Mocs

Kerroin aikaisemmin, että saatiin ihanat Jack & Lily My Mocs ensikengät ja nyt niitä on päästy kunnolla testailemaan.

Jack & Lily My Mocs kengät ovat käsin laadukkaasta nahasta valmistettuja lasten ensiaskelille suunniteltuja kenkiä. Kengät ovat todella pehmeät ja tarkoitus kengissä on jäljitellä paljain jaloin kulkemista. Kenkien pohjissa on kaksi kumityynyä, jotka tuovat muunmuassa lisää pitoa.

Myös meidän neiti on kovasti pitänyt kengistä ja ovat yhdet niistä harvoista, jotka todella pysyvät jalassa! Kengät pohjat ovat tosiaan hyvin pehmeät, joten nämä ovat olleet oikein hyvät, kun L totuttelee kävelemään kengät jalassa. Ilman tukea meillä ei vielä mennä, mutta taaperokärryllä kyllä huristeleen kovasti ympäri kämppää..eli tuskimpa kovin kauaa menee, ennenkuin ne ihan oikeatkin ensiaskeleet otetaan <3

Harmillisesti näidän kenkiän ulkokäytön aika alkaa olla ohi, koska syksy on taas saapunut. Mutta sisätiloissa tepastelua toki voi jatkaa! Kengät ovat kaikinpuolin olleet todella mieleiset ja voin niitä hyvillä mielin suositella muillekin. Jack & Lilyn valikoimasta toki löytyy paljon muitakin kenkiä, kannattaa käydä vilkaisemassa Baby Stepin kauppa! 

Baby Stepillä on nyt myös Stonz talvitöppöset hyvässä tarjouksessa, aion ainakin itse käyttää tuon tarjouksen hyväkseni!

10kk ja sukellus

Niin se aika vaan menee ja meidänkin neiti on jo 10kk! Vuosi sitten töissä kauhistelin, kuinkahan sitä osaa olla niin pitkään "vain" kotona ja kaikki vakuuttelivat ajan menevän todella nopeasti. Ja niinhän se on mennytkin, liiankin nopeasti! 10kk täyteen tulemisen kunniaksi käytiin myös neuvolassa:

"Kasvaa tasaisesti. Motorisesti taitava tyttö. Tukea pitkin ottaa askeleita."

Pituutta oli 74,8cm ja painoa 8475g, pitkä ja hoikka plikka siis!

Tuntuu menevän nuo kasvukäyrät myös aika samoissa, kuin mitä itsellä, kun omaa neuvolakorttia vilkuilee. Äitin tyttö <3

L on viimeisin viikon aikana alkanut ottaa vihdoin myös konttausaskelia. Edelleenkin vaihdetaan ryömimiseen, jos kiire tulee, mutta selvästi se konttaaminenkin sieltä on tulossa. Olin jo ajatellut, että se kokonaan välistä, koska L jo tepastelee hienosti tukia pitkin eteenpäin. Kävelyn kanssa ei silti tarvitsisi pitää mitään kiirettä!

Lempilelu tuntuu tällä hetkellä (tärkeiden unipupujen lisäksi siis) olevan meidän lasinaluset. Niitä kiikutetaan ja ihan jokapaikkaan..parhaat naurut taas saa aikaan kurkistusleikit. L tykkää jumpata meidän sohvapöydän ääressä kyykkyyn-ylös ja samalla siis kurkitaan. Ja aina se on yhtä hervotonta :D

Neiti on edelleen pääsääntöisesti hirmuisen tyytyväinen, kiltti ja nauravainen lapsi, vaikka sitä temperamenttiakin tarvittaessa löytyy, ihan kunnolla! Tyttö tulee meidät vielä laittamaan lujille :D L viihtyy välillä pitkiäkin aikoja yksinään lelujensa parissa touhuten, mitä nyt välillä pitää käydä varmistamassa äidin paikallaolo ja halailemassa. On myös hoksannut, että jos ruokaa heittää lattialle, niin koira syö sen ja sekös on kivaa! ..joo, tosi kivaa.

Sunnuntaina oli vauvauinnin kolmas kerta ja ohjaustakin on ollut enemmän, kuin sillä ensimmäisellä kerralla. L on ollut niin reipas ja tykännyt kovasti, että viimeksi jo sukellettiin! Edellisellä kerralla kaadeltiin kannulla vettä pään yli ja se vain hymyilytti, joten nyt siirryttiin heti sukelluksiin. Tai voiko nyt sukelluksesta puhua, mutta siis naama pinnan alla jo mentiin. Eikä tuo siitä ollut millänsäkään, ihan intoa piukassa vain :) Taitaa olla käsissä aikamoinen vesipeto! Edelleenkin olen osittain vähän skeptinen, että onko tuo nyt ihan hintansa väärti, mutta kokeilu vielä jatkukoon.

Kerroin viimeksi ihanista Jack & Lily-kengistä ja ne ovat käytössäkin osoittautuneet ihan mahtaviksi! Testaillaan vielä muutama lisäkerta ja kerron niistä sitten lisää.

Paluu arkeen ja ihanat uutuudet!

Ollaan vihdoin kotiuduttu mökiltä kaupunkiin ja blogikin alkaa taas päivittyä normaalisti ilman pidempiä taukoja :)

Viikonloppuna tosiaan juhlittiin miehen synttäreitä ja täytyy kyllä sanoa, että olipa juhlat! Hyvää ruokaa ja juomaa sekä tietysti loistavaa seuraa, kyllä kelpasi. Ja kyllä siinä meni hetki toipuessakin. Myös L oli alkuun mukana kekkereissä ja pääsipä neiti myös hyötymään iskän juhlista, "lohdutuspalkintona" tuli kaksikin pakettia.

Neitihän on nyt kohta pari viikkoa myös kovasti kävellyt tukia pitkin (apua!) ja pikkuhiljaa alkavat myös kantapäät olemaan enemmän ja enemmän maassa varpailla tanssimisen sijaan. Vaikka vielä hetki sitten epäilin, että meillä tuskin ihan hetkeen kävellään, niin enää en olekaan aivan varma :D

Tähänkin liittyen, meidän arkeen palaamisen iloksi meille saapui ihana paketti! Paketti piti sisällään ihanat Jack & Lily ensikengät sekä Tummy Tuckerin.

Jack & Lily My Mocs kengät ovat käsin laadukkaasta nahasta valmistettuja lasten ensiaskelille suunniteltuja kenkiä. Kengät ovat todella pehmeät ja ovatkin saaneet inspiraationsa lasten tuntoaistista ja jäljittelevät siis paljain jaloin kulkemista. Kengät soveltuvat niin piha- kuin sisäkäyttöön ja niissä on todella pitävä pohja.

Aion nyt seuraavien päivien aikana testaille kenkiä kunnolla ja kerron sitten lisää, miltä kengät ovat vaikuttaneet. Lisää tietoa ihanista Jack & Lily tuotteista, sekä mahdollisuus ostaa näitä itselle, löytyy BabyStep-kaupasta.

Paketin toinen tavara oli Tummy Tucker. Se on sveitsiläisten lääkäreiden kehittämä synnytyksen jälkeen käytettävä vyö, jonka tarkoituksena auttaa muotoja palautumaan. Sitä suositellaan erityisesti myös keisarinleikkauksesta toipumiseen. Vyötä on tarkoitus käyttää kaksi viikkoa päivittäin ja ainakin paketin kuvien mukaan eron pitäisi olla huomattava. Olen hiukan skeptinen, varsinkin siitä syystä, että omasta synnytyksestä on kohta jo 10kk, joten vieläkö tämä toimisi? No, parin viikon päästä se tiedetään! Tuli napattua myös ennen-kuva, joten on helppo vertailla. Vielä pitäisi muistaa napata mitta vyötäröstä..parempi arvostelu ja testituloksia tästäkin siis myöhemmin!

Ihanaa loppukesää!

Helle paussi ja vauvauinnin aloitus.

Huomaa että helleaalto pyyhkii täällä nyt oikein todella, kun blogissakin on ollut ihan hiljaista..me olemme siis käytännössä asuneet mökillä! Täytyy sanoa, että on kyllä ollut ihan eri tavalla rentouttavaa olla päivät läpeensä pihalla ja ilman sitä tietokonetta :D Nyt ollaan muutama yö kotosalla ja loppuviikosta lähdetään takaisin. Lauantaina onkin sitten pirskeet tiedossa, kun mies täyttää pyöreitä!

Raahattiin mökille mukaan hitiksi muodostunut pallomeri, välillä on vettä, välillä palloja ja joskus molempia..ihan kuinka vaan, niin L rakastaa tuota vekotinta!

Sunnuntaina me aloitettiin myös vauvauinti! Se oli mielessä jo silloin pienempänä, mutta kaikki ryhmät täällä suunnalla oli täynnä, joten se sitten jäi..nyt sitten ihana siskoni vinkkasi, että tilaa taas olisi ja ilmoitettiin neiti mukaan! Tiedossahan jo oli, että L on varsinainen vesipeto, ei paikalla väliä, mutta kunhan on vettä niin johan tapahtuu..oli se sitten pieni vati tai järvi!
Jostain syystä (mikä ei itselle ikinä selvinnyt) vauvauinnissa vesi oli neljä astetta kylmempää kuin normaalisti..eihän siinä, kun neiti on siellä järvessäkin käynyt, mutta kun äitin tuli kylmä :D Lupasivat, että ensi kerralla on taas ihan normaali lämpöistä.

Olin muuten vähän ihmeissäni, ettei siellä vauvauinnissa sitten oikeastaan sen enempää ollut mitään ohjattua hommaa..alku ja loppuleikki lähinnä, muutan sitten ihan itsekseen lilluttiin. Meille ekakertalaisille näytettiin vain pari päinuintiotetta. Onko tämä muuallakin ihan yleinen käytäntö?

Ainiin, lyötiin nyt vihdoin lukkoon, että kyllä me ensi vuonna naimisiin mennään. Ollaan tässä katseltu paikkoja ja tuli kyllä aikamoisena yllätyksenä, että vaikka aikaa on vielä vuosi, niin olemme jo myöhässä! Noo, eiköhän me joku paikka löydetä :) Jos on tiedossa joku ihana hääpaikka Tampereelta tai lähikunnista, niin saa myös vinkata ;)

Ihanaa aurinkoista viikonjatkoa kaikille!

9kk.

Niin on taas yksi kuukausi hujahtanut ja koko ajan L tuntuu enemmän ja enemmän ihan oikealta ihmiseltä, eikä niinkään vauvalta. Ihanaa kun toisesta alkaa huomata oman persoonan ja tyypin kanssa voi ihan oikeasti olla jo vuorovaikutuksessa!

Meille on tullut hyvin selväksi, että neidillä on vahva tahto ja aika sinnikäs typy tuntuu muutenkin olevan..pääsosin L on aina ollut hirmuisen kiltti ja tyytyväinen, mutta pari viikkoa sitten nähtiin ekat itkupotkuraivarit, kun tyhmä äiti ei antanutkaan enempää jätskiä..mutta yllättävän hyvin on alusta alkaen tuntunut menevän perille, että kiukuttelemalla ei tahtomaansa saa. Tämä kun pysyisikin näin :D Sinnikkyys näkyy myös siinä, että jos L päättää johonkin mennä/kiivetä/päästä esteen yli, niin neiti ei kyllä helpolla luovuta!

9kk neuvolaahan ei ole, joten painoa ja pituutta voi vain arvailla, mutta mitään älytöntä pyrähdystä tuskin on kuukaudessa tullut, koska aika hyvin samat vaatteet menee, mitä nyt parit yökkärit jäänyt lyhyeksi. Kehitystäkin on tapahtunut taas kovasti. Ryömimällä mennään edelleen eteenpäin, mutta välillä jo noustaan konttausasentoon. Siitä ei kuitenkaan vielä hoksata liikkua eteenpäin. Joka paikkaan on kova tarve koittaa kiivetä ja seisomaan noustaan aina, kun sopiva tuki tulee vastaan. Seisoo kuitenkin pääosin varpasillaan, joten ihan hetkeen ei taida kävely siintää näköpiirissä..onneksi!

Mitäs muuta..neidillä on nyt neljä hammasta suussaan, syö ja nukkuu hyvin sekä on kovin seurallinen tyyppi. Juttelee ja höpöttelee aina ja kaikille..odotamme siis varsinaista räpätätiä jahka ne sanatkin vielä löytyvät! L tykkää myös kovasti maiskutella, naksutella kielellään ja tehdä kaikki muita ääniä..tuntuu myös tykkäävän laulamisesta ja musiikista ylipäätään. Ai niin, ja rrrrakastaa omaa pallomertansa!

Kummitätinsä toi neidille Lahden tuliaisia ihanat töppöset jokin aika sitten. Tupsut vaan tuntuvat olevan senverta kivat räplätä, että jalassa pysyvät vähän huonosti ;)
Näillä keleillä nyt ei oikein töppösiä tarvitakaan, mutta onneksi neidillä on niin pieni jalka, että näistä on vielä syksymmällä meille paljon iloa :)

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille, täällä jatketaan mökillä polskuttelua! :)