9kk.

Niin on taas yksi kuukausi hujahtanut ja koko ajan L tuntuu enemmän ja enemmän ihan oikealta ihmiseltä, eikä niinkään vauvalta. Ihanaa kun toisesta alkaa huomata oman persoonan ja tyypin kanssa voi ihan oikeasti olla jo vuorovaikutuksessa!

Meille on tullut hyvin selväksi, että neidillä on vahva tahto ja aika sinnikäs typy tuntuu muutenkin olevan..pääsosin L on aina ollut hirmuisen kiltti ja tyytyväinen, mutta pari viikkoa sitten nähtiin ekat itkupotkuraivarit, kun tyhmä äiti ei antanutkaan enempää jätskiä..mutta yllättävän hyvin on alusta alkaen tuntunut menevän perille, että kiukuttelemalla ei tahtomaansa saa. Tämä kun pysyisikin näin :D Sinnikkyys näkyy myös siinä, että jos L päättää johonkin mennä/kiivetä/päästä esteen yli, niin neiti ei kyllä helpolla luovuta!

9kk neuvolaahan ei ole, joten painoa ja pituutta voi vain arvailla, mutta mitään älytöntä pyrähdystä tuskin on kuukaudessa tullut, koska aika hyvin samat vaatteet menee, mitä nyt parit yökkärit jäänyt lyhyeksi. Kehitystäkin on tapahtunut taas kovasti. Ryömimällä mennään edelleen eteenpäin, mutta välillä jo noustaan konttausasentoon. Siitä ei kuitenkaan vielä hoksata liikkua eteenpäin. Joka paikkaan on kova tarve koittaa kiivetä ja seisomaan noustaan aina, kun sopiva tuki tulee vastaan. Seisoo kuitenkin pääosin varpasillaan, joten ihan hetkeen ei taida kävely siintää näköpiirissä..onneksi!

Mitäs muuta..neidillä on nyt neljä hammasta suussaan, syö ja nukkuu hyvin sekä on kovin seurallinen tyyppi. Juttelee ja höpöttelee aina ja kaikille..odotamme siis varsinaista räpätätiä jahka ne sanatkin vielä löytyvät! L tykkää myös kovasti maiskutella, naksutella kielellään ja tehdä kaikki muita ääniä..tuntuu myös tykkäävän laulamisesta ja musiikista ylipäätään. Ai niin, ja rrrrakastaa omaa pallomertansa!

Kummitätinsä toi neidille Lahden tuliaisia ihanat töppöset jokin aika sitten. Tupsut vaan tuntuvat olevan senverta kivat räplätä, että jalassa pysyvät vähän huonosti ;)
Näillä keleillä nyt ei oikein töppösiä tarvitakaan, mutta onneksi neidillä on niin pieni jalka, että näistä on vielä syksymmällä meille paljon iloa :)

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille, täällä jatketaan mökillä polskuttelua! :)

Vesipeto.

Viime viikko vierähti mökillä, kun kerran kelitkin suosi ja mies on lomalla. Päivät suorastaan hujahti ja jos hyvät säät jatkuvat, niin eiköhän sinne tästä taas lähdetä. Tosin sieltä käsin ei blogikaan päivity, koska kone kyllä jää kotiin :)

Hommattiin mökille myös allas neidille, että pääsee pulikoimaan. Aluksi piti hankkia vain pieni pyöreä, mutta jotenkin kaupassa ollessa homma lähti vähän käsistä..ja päädyttiinkin ostamaan isompi suorakaiteen mallinen allas, mihin sitten mahtuu äiti ja iskäkin mukaan :D

L oli jokatapauksessa altaasta innoissaan, istua loiskutteli ja ryömimällä otettiin komeita uintiliikkeitä. Mielessä kuitenkin on käynyt, pitäisikö se pienempikin allas nyt sitten kuitenkin hommata..harkitaan.

Veikkaan, että vauvauinti olisi todellakin ollut neidin mieleen, mutta kun asia oli ajankohtainen, täälläpäin oli kaikki tulevat ryhmät pitkäksi aikaa täynnä..onneksi pääsee muutenkin läträämään! Toivotaan, että kelit jatkuisi vielä ensiviikostakin hyvänä ja päästään taas mökkeilemään lisää.
Ihanaa ja aurinkoista viikkoa kaikille!

Vauvan hampaiden pesu ja hammastahna-ahdistus

Neiti L:n suussa komeilee tällä hetkellä neljä hienoa hammasta, joten hammasharja on jo käynyt tutuksi. Alkuun hampaita harjattiin ihan pelkällä vedellä, koska olin kuullut, ettei hammastahnaa suositella alle 1-vuotiaille. No, sitten kuulinkin toisen version, että tahnaa pitäisi käyttää heti ensimmäisestä hampaasta alkaen ja suuntasin pällistelemään kaupan hammastahnahyllyjä. Mukaan tarttui Elmexin lastentahna, jonka ikäsuositus oli 0-5v.

Jotenkin kuitenkin tuntui (ja tuntuu siis edelleen) hölmöltä laittaa hammastahnaa tuon minin suuhun, joka ei tietenkään osaa sitä myöskään pois sylkeä. Tahnaa onkin käytetty ihan naurettavan sipaisun verran, jos ollenkaan..tiedän, että toiset sanovat "nykysuosituksen" olevan, ettei tahnaa edes välttämättä pitäisi purskutella kokonaan pois, vaan voisi hyvin jättää ns. fluorin tekemään hommiaan, mutta jotenkin sekään ei ole tuntunut hyvältä..

No, aloin etsimään aiheesta enemmän tietoa, jotta saisin ahdistukseni poistumaan, mutta tässähän kävikin ihan toisinpäin ja olen entistä enemmän häkeltynyt. Ensinnäkin fluorista ylipäätään löytyy todella ristiriitaista tietoa. Kyllä, sehän on myrkkyä (suurissa määrin), mutta kuitenkin paras (ja tutkittu) aine kariesta vastaan. Eri myrkkyjuttuja luettuani ajattelin jo, että pitääkö tässä itsekin siirtyä fluorittomaan luonnonhammastahnaan, mutta osa jutuista sitten taas rauhoitteli pysymään ihan siinä Pepsodentissä. Enkä välttämättä 'luonnon'tahnan tehoon luottaisikaan..Punainen lanka suurimmassa osassa juttuja oli se, että fluori ei ole myrkyllistä oikein käytettynä (eli pois syljettynä ja hyvin pienissä määrin sisäisesti saatua). Fluoria saa aikuisten hammastahnoissa olla enintään 0,15 prosenttia ja lasten tahnoissa 0,05 prosenttia. Edelleen kuitenkin jäi se ongelma, ettei L osaa sylkäistä sitä tahnaa pois.

Seuraavaksi törmäsin Kemikaalicocktail-blogin kirjoitukseen parabeeneista lastentahnoissa, sitten oli vielä mainintaa mm. Triklosaanista. Näistähän tietysti seurasi pikainen pyrähdys kylppäriin tarkistamaan niitä omien tuubien INCI-listoja..no sentään näitä ei näyttänyt löytyvän.

Nyt olen siis takaisin alkuperäisen ongelman äärellä. Käyttääkö sitä tahnaa minin hampaisiin, vaiko ei..miten teille on asian kanssa toimittu?

Meillä on muuten alusta asti sujunut tuo harjaus tosi hienosti, kun jo ennen hampaita lykättiin iltapesun yhteydessä neidille harja käteen. Ja mihinkäs se muualle olisikaan mennyt, kuin sinne suuhun! Joten nyt jo harjan nähdessä, suu aukeaa komeasti.

Vauhtia.

Ihanaa, kesä tuli sittenkin! Harmittanut oikein, kun tuossa naapurissa on kiva leikkipuisto, mutta kun vettä tulee oikein kunnolla, ei se sattuneesta syystä oikein nappaa..nyt sitten on päästy keinumaan ja syömään hiekkaan oikein kunnolla. L on ihan keinumisen lumoissa, hymy korvissa ja nauraa raikaa :D Ja vauhtia pitää tietysti olla kunnolla, joten ilmeisesti meillä on kohta aikamoinen Särkänniemityttö! Luka joutui tyytymään menon seuraamisen aidan takaa..

Menneellä viikolla on muutenkin piisannut vauhtia, kun eteenpäin mennään aina vain lujempaa ja uusimpana juttuna noustiin seisomaan! Ensimmäiset ryömimisvetonsa L otti kohti kylppärin likakaivoa ja nyt nousee ylös Lukan lelukopan reunaan, tavoittelee sieltä noita ihania putkiluita..nam! Muutamaan kertaan on tullut yllätetty neiti luuta maiskuttamasta, alkaa varmaankin ainakin vastustuskyky olemaan kunnossa.

Äidin toiveena kuitenkin on, ettei ihan vielä tarttisi kävellä..jos nyt ensin sitä konttaamistakin treenattaisiin!