Tänään olin huono äiti

L on aina ollut äärimmäisen kiltti lapsi. Toki aika vilkas ja temperamenttinenkin, mutta sellainen perus kiltti. Myös jo vauvana, juurikaan ns. turhia itkuja ei ollut. Moni sanoisikin, että olemme päässeet aika helpolla. Niinkuin ehkä olemmekin. Mutta välillä voi tulla yllätyksiä.

Meillä myös mennään tosi kiltisti nukkumaan. Iltapesut ja pisut, sänkyyn ja puput kainaloon, pusut ja vielä hyvänyön vilkutus. Tänään kuitenkin kävi ihan toisin ja se pääsi itsenikin yllättämään.

Olimme iltatoimet tehneet ja vein neidin normaalisti nukkumaan, mutta sieltä alkoikin kuulua itkua. Menin katsomaan, L rauhoittui heti, joten uudestaan peitto päälle ja hei hei. Kuului kuitenkin uudestaan itku ja sitten ei enää muu auttanutkaan, kuin päästä syliin. Sitten (näin jälkikäteen ehkä se kohta, missä ammuin itseäni nilkkaan) päätin napata neidin sylissä mukaan ja palasin olkkariin katsomaan televisiota ajatuksena, että neiti varmaan nukahtaa hetimiten syliin, että kerrankos sitä. Meinasikin nukahtaa, mutta ei sitten kuitenkaan..kuitenkin ihan rauhallisen ja iloisen neidin päätin viedä takaisin sänkyyn ja siitähän se ilo sitten repesi. 

Sydäntä raastava itku joka kerta, kun ovesta lähti. Heti kun sängyn laidalle palasi, kaikki oli taas hyvin. Tätä jumppaa jatkettiinkin sitten jonkinaikaa, mutta kun ei niin ei..pyydettin syliin, laitoin pupuja kainaloon ja päätä tyynyyn, mutta ei. Sitten jo sanottiinkin, että ”pipi” ja ajattelin, että nyt onkin oikeasti joku hätä. Neiti epämääräisesti osoitteli vaipan reunaa ja masua. Seuraavaksi pipi olikin sitten sormessa (missä ei siis mitään ollut) ja tajusin, että neitihän ihan sumeilematta vedättää äitiä :D No, puhallettiin kuitenkin taikapuhallukset ja taas uudestaan pääätä tyynyyn. Mutta ei..alkoi vielä kovempi itku, kun huoneesta poistui. Pyydettiin syliin, mutta hetken sylissä olon jälkeen taas osoiteltiin sänkyä, mutta sängystä taas älyttömän itkun kanssa heti takaisin syliin. Mikään ei ollut hyvin..tätä sitten jatkuikin toista tuntia ja itsellä oli yksinkertaisesti olo, että teki mieli vain painua ovesta pihalle ja huutaa hetki. Meni hermot. Jossain kohtaa soitin jo omallekin äidille, että mitä ihmettä teen, tulen hulluksi! Äitihin tietysti vain koitti rauhoittaa, että nyt vain itse ihan rauhassa, niin kyllä se lapsikin rauhoittuu. Ja pitihän siinä äidillekin vielä kiukustua.. Minkä jälkeen kuitenkin hoksasin jotain aika tärkeää. 

Miksi omalle äidille on niin ”helppo” suuttua? Niinhän se menee, että niille läheisimmille kiukutellaan ja äitihän on aina se, jolle voit vaikka kuinka kiukutella ja suuttua, mutta aina tiedät, että äiti on siinä, lohduttaa, antaa anteeksi ja rakastaa hirmuisesti. Niin, minähän olen nyt itse se äiti. Se, kenelle L:n on lupa kiukutella ja kenelle varmasti uskaltaa suuttua tietäen, ettei äiti silti ole mihinkään lähdössä. Se joka opettaa, että ihan koko tunteiden kirjolle on sijaa ja ne on lupa näyttää.

Puhelun jälkeen otinkin neidin vain hiljaa syliin ja kun olimme ihan rauhassa ja hiljaa, niin siihenhän toinen nukahti pian syliin. Ja itelle tuli itku. Istuin vielä pitkän aikaa L sylissä, kun en hennonnutkaan laittaa unissaan nyyhkivää tyttöä takaisin sänkyyn.

Itselle tuli tietysti tämän kaiken jälkeen huono omatunto, se varsin tuttu kaveri varmasti kaikille äideille. Olin ollut huono äiti. En olisi saanut itse hermostua ja olisi pitänyt käyttäytyä fiksummin ja aikuismaisemmin. 

Vai oliko se sittenkin ihan inhimillistä? Ehkä sitä pitäisi opetalla päästämään myös itsensä vähän helpommalla välillä.

Tästä kuitenkin taas vähän viisaampana eteenpäin, ehkä ne omatkin hermot vähän harjoittuvat..uhmaikää odotellessa! :D

Hyvää yötä. (Taidan mennä vielä hetkeksi nukkuvaa neitiä katselemaan <3 )

Taas täällä!

Blogi on viettänyt koko alkuvuoden hiljaiseloa, useammastakin syystä..minähän palasin töihin jo syyskuussa, mutta olin vain sen 2pvä/vko toimistolla. Järjestely oli mitä ihanin, mutta omalta osaltaan kuormittava, koska töitä olisi ollut niin paljon enemmän..nyt helmikuun alusta minun oli tarkoitus palata kokopäiväisesti töihin, mutta muutettiin järjestelyä vielä niin, että teen nyt toistaiseksi 4pvä/vko ja L:n hoitoviikko tätä myöten lyhentyy yhdellä päivällä, mahtavaa! Uudessa arjessa on siis ollut aika kiirusta ja totuttelemista, varsinkin kun mies oli taas alkuviikosta pari viikkoa työmatkalla, niin juuri sitä ylimääräistä omaa aikaa ei ole jäänyt. Samalla oli hyvää aikaa miettiä, haluanko jatkaa blogin kirjoitusta..tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tämä on mitä mainioin paikka tallettaa minin ensi vuosien tapahtumat ja toivottavasti tästä on siis joskus myöhemminkin vielä iloa!

Helmikuun alusta siis myös neidin elämä muuttui, kun perhepäivähoitaja tuli mukaan kuvioihin. Ennen varsinaista aloitusta käytiin muutamana kertana tutustumassa. Ensin vain pihalla ja sitten L jäikin jo pariksi tunniksi leikkimään heidän kotiinsa. Ensimmäiset varsinaiset hoitopäivät pidettiin vähän lyhempinä ja ainakin tähän asti kaikki on mennyt enenemmän kuin hienosti! Neiti on kyllä niin reipas, touhukas ja sosiaalinen tyttö, että osasihan tätä oikeastaan odottaa :) Hoitopaikassa on kaksi muuta tyttöä, hoitajan oma neiti, puoli vuotta nuorempi sekä toinen puolivuotta vanhempi hoitolapsi. Tytöt ovat tuntuneet viihtyvän hienosti yhdessä ja L on erityisen rakastanut perheen kultaiseennoutajaan.

Tänne siis kuuluu oikein hyvää ja kuulumisiakin alkaa tulla taas useammin :) Itselläkin on edessä vähän urakkaa, kun pitää käydä lueskelmassa toisten blogeja pitkältä ajalta..tässä kun on jäänyt vallan sekin välistä!

Aurinkoista viikkoa :)

Sittenkin lunta!

Pelättiin jo mustan joulun odottavan, mutta onneksi kelit yllätti ja ilmeisesti lumi pysyy kuin pysyykin maassa ja sitä pitäisi tulla vielä lisääkin!

Aika hulinaa on ollut männä viikot, tiedä miten se kalenteri aina yhtäkkiä täyttyykin!? Toki näin joulun alla on myös paljon tonttuhommia :) Nyt alkaisi olemaan hommat pulkassa, vielä pitää lahjat kääriä pakettiin ja perunalaatikko sekä sinappi odottavat tekijäänsä, mutta onhan tässä vielä useampi päivä aikaakin! Mitään joulustressiäkään ei olla hankittu :)

Aattoaamuna lähdetään ensin miehen vanhemmille ja sieltä mun äidin luo koko pyhiksi. Pitkään mietittiin, että olisikohan aattoiltana oikein joulupukin pitänyt tulla paikalle, mutta koska L on tänä jouluna ainoa lapsi, niin ajateltiin, että ehkä ei vielä siitä niin ymmärrä, joten odetellaan sitä nyt ensivuoteen.

Kaikille oikein ihanaa ja lämmintä joulua, muistakaa nauttia hyvästä ruoasta ja läheisten seurasta <3

Neiti siivoushuiska

Meillä on nykyään käytössä lapsityövoimaa! Tosin ihan vapaaehtoista sellaista :D Mikään siivoushullu en itse todellakaan ole, mutta imurin varressa pitää heilua kyllä joka toinen päivä, jollei tahdota hukkua koiran karvoihin. Nykyään mulla on vain pieni apulainen mukana :) Neidille kun lykkää rätin käteen, niin alkaa välittömästi kova puunaus, oli kohteena sitten latti tai seinät..ilmeisesti siisteys on jotenkin sisäsyntyistä, koska myös kaikki pienet muruset/roskat/karvatupot jne kerätään välittömästi lattialta pois ja kiikutetaan roskakoriin. Tämä kun vielä pysyisi ihan aikuisuuteen asti!

(Nuo laatikot ei muuten kuulu ihan normi sisustukseen :P) Helpottaisi muuten vähän tämä siivouskin, kun tulisi sitä lunta ja pakkasta!! Muutama päivä jo saatiin nauttia, mutte ehei, ihanat kurakelit tulikin takaisin..voi sitä ihanuutta, kun lenkiltä tullessa voisi vain päästää koiran sisään! Pienestä ihminen voikin tulla iloiseksi..ainakaan toistaiseksi sääennusteet eivät tähän mitään helpotusta lupaa. Taitaa mulla myös aika musta joulu, masentavaa :/ Mutta korvikkeena sisällä on nyt siirrytty enempi valkoiseen ja viikonloppu meille muutti myös tonttuja valoineen. L oli aika ihmeissään, kun koti oli kokenut pienen muutoksen sillä välin, kun oli iskän kanssa pihalla :)

Myös joululaulut on nyt ekaa kertaa tälle vuotta soineet ja niin niistä vain aina se joulumielikin löytyy! L on ihan super symppis kun pyörii ja hytkyy biisien tahdissa, sitä voisi katsella vaikka kuinka kauan. Syötiin myös kasa joulutorttuja ja juotiin glögiä, aiai <3 Joululahjoista on vielä iso osa hankkimatta, mutta aikaahan onneksi on vielä..kerrankin on sentään tiedossa, mitä kenellekin hommata!

Viikonloppureissu

Takaisin normaaliin arkeen. Oltiin siis viikonloppuna minilomalla Tallinnassa, lähdettiin perjantaina iltalaivalla ja palattiin sunnuntaina takaisin. Mamma muutti meillä viikonlopuksi neitiä kaitsemaan ja kaikki olikin mennyt paremmin kuin hyvin! Itteä kyllä vähän jännitti lähteä kahdeksi yöksi pois kotoa, mutta näköjään ihan turhaan. L oli syönyt reippaasti, mennyt nukkumaan reippaasti ja oli muutenkin ihan normaalisti tohottanut menemään, joten eiköhän me uskalleta toistekin reissuun lähteä! Tuli myös huomattavasti helpompi olo itselle, koska edessä siintää helmikuussa oleva työmatka. Silloin toki neiti saa jäädä isänsä kanssa, mutta kuitenkin..äiti kun ei ole niin pitkään ollut koskaan poissa!

Tallinnassa käytiin tosiaan kurkkimassa vähän hääpukuja, mutta oikein mitään ei löytynyt..käytiin yhteensä neljässä eri liikkeessä, mutta kaikkien tarjonta oli lähes samaa. Taisin sovittaa yhteensä kuutta pukua, joista kaksi oli ihan kivoja, mutta paino nimenomaan sanalla ihan..jotenkin iski kauhea epätoivo, että löydänkö sitä omaa pukua ikinä! Onneksi elokuuhun on vielä pitkä aika :)

Olen varmaan joskus ennenkin maininnut, että kuulun FB:ssä sellaiseen mammaryhmään, jossa kaikilla oli lokakuussa 2013 laskettu aika. Meillä on sellainen vajaa 70 hengen tiivis ryhmä, jossa on jaettu niin iloja kuin suruja. Ollaan pidetty myös useampia tapaamisia, isompia koko porukan miittejä muutama ja omien paikkakuntien sisällä enemmän. Viikko sitten meillä oli täällä Tampereella vähän isompi miitti ja oli aivan mahtavaa taas nähdä kaikkia, jotka paikalle pääsivät!

Kuva: Anne Tuulikangas

Tapaamisessa riitti hulinaa, kun parikymmentä taapero äiteineen huiskivat menemään. Yritettiin myös ottaa lapsista ryhmäkuvaa yksinään, mutta kuten arvata saattoi, se ei ihan onnistunut :D L keskittyi lähinnä kiskomaan ponnaria pois..

Kuva: Anne Tuulikangas

Päivä olikin aika haipakkaa, kun suoraan tapaamisesta singahdettiin ihanan serkkuni ja hänen tulevan miehensä kihlajaisjuhliin. Juhlat olivat ihanat, häitä odotellessa siis! :)
Kihlajaisten jälkeen vain piipahdin kotona ja matka jatkui kaupunkiin tapaamaan uudestaan mammoja, jotka jäivät iltaa viettämään/yöksi Tampereelle. Lähdettiimpä muutaman hengen voimin piipahtamaan ihan yöelämässäkin! Kaikkiaan todella mukava päivä, näitä lisää.

Terveisiä sairastuvalta!

Ja onneksi se sairastaja olen minä, eikä tuo neiti! Blogikin on ollut hiljainen synttäreiden jälkeen, kun meillä on ollut ihan älyttömästi ohjelmaa. Nyt täältä sohvan uumenista hunajateen kera ainakin ennättää kirjoitella..

Neiti on onneksi viihdyttänyt itse itseään, niin on saanut vähän huiliakin. Legot on ollut tosi kova juttu, mutta jos ne käy tylsäksi, voi aina käydä tyhjentämässä koiran tavarat eteisen korista..toi tyhjentäminen tuntuu muutenkin olevan aika hitti, oli kohteena sitten oma vaatekaappi tai äitin kosmetiikat kylppärissä..

Sairastamisessa on muuten pari hyvääkin puolta, mulla on ainakin sata ideaa joulukortteja varten ja Pinterest on täyttynyt ihanista hääsuunnitelmista!

 Meillähän siis juhlitaan häitä ensi vuoden elokuussa ja nyt on paikka, pitopalvelu ja bändi varattuna, joten nyt lähinnä suunnitellaan. Haaveilen sellaisista latotyylisistä, suhteellisen rennoista, mutta tyylikkäistä häistä. Meidän juhlapaikka on tanssilava, joka sisältä vastaakin aika hyvin toivottua, mutta on ulkoapäin aika karskin näköinen..mutta sisällähän sitä häät pääosin vietetäänkin :) Hääpaikan löytyminen ei muuten ollut ihan yksinkertainen juttu, luulimme olevamme todella ajoissa, kun häihin oli vuosi aikaa, mutta suurimmastaosasta paikkoja kaikki kesäviikonloput oli jo varattu ja ensimmäiset vapaat olivat vasta syyskuussa. Myöskään montaa paikkaa ei löytynyt, missä kaikki vieraat mahtuisivat yhteen ja samaan tilaan, minne saa viedä omat juomat ja joka olisi vielä suhteellisen lähellä. Onneksi kuitenkin se oma juhlapaikka löytyi :)

Mekko on nyt etsinnässä, tyyli on selvillä, mutta sitä oikeaa ei vielä löytynyt. Mistä olet löytänyt oman häämekkosi? Olemme lähdössä parin viikon päästä neidin kummien kanssa Tallinnan reissulle ja samalla olisi tarkoitus katsastaa siellä tarjontaa, hinnat ovat ainakin varmasti edullisemmat kuin täällä!

Ihanaa isänpäivä viikonloppua kaikille täältä sairastuvalta, toivottavasti sunnuntaina jo parempi olo itselläkin! :)

1 vee kuvaus ja synttärit

Viime viikolla käytiin tosiaan 1-vuotis kuvissa ja jälleen kerran saatiin neidistä ihania kuvia! Kuvat otti samainen herra Savolainen, joka on vastuussa myös puolivuotiskuvista.

Lauantaina sitten myös juhlittiin ja huh, kyllä oli meidän pienet neliöt koetuksella :D Mutta olipa ihana nähdä kaikkia rakkaita ja L myös nautti ihan täysillä kun sai tohottaa menemään!

Lahjoja tuli hurja määrä ja kauhisteltiinkin jo, kuinka lähellä joulu on! Paketeista löytyi Duploja, ihanat Muumi-lakanat ja astiat, kirjoja, eläinhahmoja, leikki keittiö sekä astioita, soittimia, keinuhevonen ja vaikka mitä muuta! Näillä kyllä pitäisi pärjätä piiitkä aika.

Ihana siskoni oli myös taituroinut aivan super ihanan kakkukoristeen! Alkuun luulin, että koriste oli jostain tilattu, mutta ei, näppärä sisko oli sen tehnytkin itse. Tosin tuo nyt tekee kaikkea muutakin ihanaa, mitä voi käydä vilkuilemassa täällä!

Synttärit oli kuitenkin niin raskaat pienelle sankarille, että meinasi sammua jo iltapesulle. Unta ei siis paljon tarvinnut hakea, vaan taju taisi olla kankaalla jo sänkyyn laskiessa :) Synttärit siis meni hienosti ja tuntuu ihan käsittämättömältä, että neiti on jo niin iso tyttö olevinaan. Pieniä kääröjä nähdessä ei tahdo edes muistaa, että L on ollut myös sellainen, ja vieläpä ihan hetki sitten <3