Herätyskello soittaa 6:45, mitä täällä tapahtuu!? Tuntui nimittäin super oudolta kun pitkästä aikaa pitäkin nousta ylös ennen neitiä. Palasin siis takaisin töihin. Alkuun tuntui hiukan hurjalta ja jopa hiukan jännitti lähteä takaisin työelämään, vuodessa nimittäin voi keretä tapahtumaan ihan mitä vain..mutta niinhän se oli, että oikeastaan juuri mikään ei ollut muuttunut! Nyt muutaman työpäivän jälkeen voi sanoa, että tämä on ollut jopa aika virkistävää. Aamukahvin saa juoda ihan ilman (suurempaa :D) häiriötä ja lämpöisenä! Sama pätee syömiseen, aika luksusta. Mutta toisaalta ajatukset välillä harhailee myös kotiin, mitä L nyt puuhaa ja kuinka siellä sujuu..vaikka hienostihan sielläkin on mennyt.
Aloitin työt siis vain osapäiväisenä, eli olen kaksi päivää viikosta toimistolla ja loput etänä. Tällainen pehmeä lasku tuntuu ehdottomasti oikealta ratkaisulta ja jos suinkin mahdollista, suosittelen sitä kyllä muillekin. L on nyt ollut nämä kaksi päivää viikosta kotona iskän kanssa, eli päivähoitoon ei pirpanaa tarvinnut vielä kipata. Alkuvuodesta on kait sekin edessä, mikä nyt jo valmiiksi jännittää. Neiti tosin on tosi reipas ja seurallinen noin ylipäätään, joten en usko siinäkään sen suurempia ongelmia ilmaantuvan.
Nyt sitten pitäisi löytää se sopiva hoitopaikka. Olemme koittaneet etsiä hyvää (yksityistä) perhepäivähoitajaa, mutta tehtävä ei olekaan ollenkaan niin helppo. Toivottavasti pikkuhiljaa myös hoitopaikka kuvio alkaa selkiytyä, niin ei tarvitse siitä stressata. Miten olette muut toimineet hoitopaikan etsimisen/valinnan kanssa?
Töihin paluu ylipäätään herätti (ja herättää edelleen) vähän ristiriitaisia tunteita. Tämä parin päivän systeemi, kun neitikin saa vielä olla kotona, on ihan mahtava. Mutta mitäs sitten, kun minun pitääkin aloittaa työt kokopäiväisenä ja aamulla pitää luottaa L jonkun vieraan hoteisiin? Isoimmat ongelmathan tässä varmasti on äidillä, ei tyttärellä..entä jos missaan sen tärkeän ensimmäisen sanan? Mitäs jos sattuu haveri, eikä äiti olekaan lohduttamassa? Monesta syystä olisi ihana jäädä kotiin vielä toiseksikin vuodeksi, mutta toisaalta oli mukava palata töihinkin..ehkä tämän pehmeän laskun kautta asia helpottuu itsellekin, ainakin haluan toivoa niin.
Tsemppiä mieluisan hoitopaikan löytöön! Ja ihanaa, että teillä on ollut mahdollisuus tuollaiseen pehmeään laskuun. :) Itse aloitan työt tammikuussa neljänä päivänä viikossa (osittainen hoitovapaa), se on meillä se pehmein mahdollinen vaihtoehto..
VastaaPoistaMeillä täällä on sama homma edessä, tosin valinnan sijaan lähinnä toivomme, että saisimme vuoden alkuun mennessä nyt jonkun paikan jostain - paikat ovat todella kiven alla. Alkuviikosta meinasin soitella ja kysellä, miltä näyttää, mutta toisaalta en haluaisi kuulla totuutta.. :P
Kiitos! Ja tosiasiahan tuo on, että se paikkaa ei niin vain valita. Täytyy myös myöntää, että täälläkin prosessia on nyt hidastanut tuo, etten halua kohdata sitä totuutta :D Mutta kaippa se on vain tartuttava härkää sarvista! Tsemppia sinne teillekin!
Poista