torstai 27. helmikuuta 2014

Aamujumppa.

Olen aina tykännyt urheilla ja jo pienestä asti on tullut harrastettua kaikenlaista. Koiran kanssa tottakai tulee liikuttua, lenkkeilyä ja agilitya, mutta tottakai sitä kaipaa jotain ihan omaakin. Minulle se on salilla käynti.

Ennen raskautta olin hyvässä kunnossa ja jatkoin kuntoilua normaalisti. Kuitenkin noin raskauden puolivälistä eteenpäin en enää pystynyt salilla käymään ja liikkuminen jäi lähinnä siihen lenkkeilyyn. Rakauskiloja minulle tuli noin kymmenen ja ne hävisivätkin nopeasti, mutta edelleen on sellainen löysä olo. Salilla käyminenkään ei ole lähtenyt käyntiin ihan toivotulla tavalla, kun koko alkuvuoden mies on ollut enemmän työreisussa, kuin kotona. Ja meidän salilta puuttuu myös sellaiset hienoudet, kuin lapsiparkki..

Hätä tietysti keinot keksii ja vaunulenkkien lisäksi on tullut sitten tehtyä erilaista lihaskuntojumppaa kotona. Eihän se toki salia vastaa, mutta on tyhjää parempi! Salilla käyn aina mahdollisuuden tullen ja varmasti kuukauden parin sisään tilanne on jo ihan toinen, niin että sielläkin pääsee sitten käymään säännöllisesti.

Kotoa löytyy käsi- ja nilkkapainot, jumppanauha sekä tietysti tuo meidän neiti, joka tuo hyvän reilu 7kg vastuksen :) Tänä aamuna sitten päätin vähän kuvata meidän jumppatuokiota, jos siitä vaikkapa joku samankaltaisessa tilanteessa oleva saisi jotain vinkkiä, mitä ihan vauvan kanssa tehdä! Oman lisähaasteensa täällä tuo meidän karvalapsi, joka (kuten videollakin vilahtaa) tykkää aina osallistua perheen aktiviteetteihin!

Ihan koko jumppaa ei tarvitse katsoa ;) Pätkin videoon vain otteita niistä liikkeistä, mitä neidin kanssa tuli tehtyä. Jos joltain löytyy lisää hyviä ideoita kotitreenaamiseen, niin kertokaa ihmeessä! :)

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

4 kuukautta.

"Kasvu tasaista. Hymyilee, jokeltelee, seuraa lelua 180 astetta, traktiossa pää tulee hyvin mukana, vatsamakuulla kannattelee päätään kyynärnojassa. Somaattinen status normaali."
Näin kirjaili lääkäri maanantaina neidin 4kk neuvolakäynnillä. Kaikki oli muutenkin hyvin ja onneksi on myös säästytty flunssilta ja muilta pöpöiltä, vaikka niitä on tuntunut kovasti olevan liikkeellä ja meillä mieskin oli kovassa kuumeessa.

Strategiset mitat olivat 65cm ja 7085g, aika tasaista keskikäyrää siis mennään. Kovasti täällä yritetään myös kääntyä, mutta ihan ei vielä jalat ymmärrä tulla mukana. Meidän sängyllä neiti kyllä kääntyi yhtenä aamuna, kun oli pehmeä alusta ja varmaankin vähän alamäkeä avustuksena. Mutta eiköhän sitä pian päästä ympäri ihan lattiallakin.


Kovasti tuntuisi muutenkin olevan tarve päästä liikkeelle ja istumaan pungetaan tauotta. Kaikkeen mihin vain yletytään tarrataan kiinni ja määränpää tietysti on suu. Äiti arvostaa eritoten aamuisin hiuksista vetämistä..

Soseita ollaan syöty nyt noin kolmisen viikkoa ja oli varmasti oikea päätös aloittaa, sen verran innoissaan täällä syödään. Suu on heti uudestaan auki edellisen lusikallisen jälkeen, eli äiti saa ihan pitää tahtia yllä! Neidin ehdottomia lemppareita on maissi, kukkakaali sekä mango. Mutta ihan kaikki kyllä menee mitä vain tarjotaan, tulee siis selvästi vanhempiinsa kaikki ruokaisuudessa!
Mitkä soseet teillä on ollut lemppareita?


Eilen vietettiin päivää oman kummitätinä luona. Ulkoiltiin, syötiin herkullista lounasta ja kahviteltiin pitkästä aikaa. Aika hurahti aivan siivillä siinä kuulumisia vaihtaessa, oltaisiin varmasti viihdytty pidempäänkin! Tänään sitten saadaankin vieraita meillepäin. Hauskaa keskiviikkoa kaikille!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Satutäti.

Jos tulee eteen tilanne, että pitäisi hankkia esimerkiksi lahja jollekulle pienelle, tässä olisi yksi idea!
Disneyn suuri satukirja!


Itse tunnustaudun suureksi Disney satujen faniksi ja tahdon ehdottomasti kyseisiä satuja lukea myös meidän neidille. Kyseisestä kirjasta löytyy kaikki klassikot aina perinteisestä Lumikista hiukan tuoreempaan Aladdiniin, ihanaan Disney tyyliin kuvitettuna. Odotin kirjalta sitä tilatessa paljon, mutta se vielä ylitti odotukset, enkä malta odottaa yhteisiä kunnon satuhetkiä!



Ostin kirjan myös pieni pilke silmäkulmassa miestäni ajatellen. Tämä kun ei näitä klassikkosatuja tiedä! (No joo, ehkä nyt yhden tai kaksi..) Tulee sitten hänenkin opittua siinä iltasatuja lukiessa ;)

Onko teillä jotain suosikki satukirjoja, mitä suosittelisitte muillekin?


perjantai 21. helmikuuta 2014

Tuttisankari.

Tuo meidän neiti, jolle ei ole sitten mitenkään eikä koskaan kelvannut tutti, eikä tuttipullo, nukahti eilen tyytyväisenä tutti suussa! Olin itseasiassa jo pakannut tutit pois, kaikki paitsi tuon yhden. Neiti on siis pääosin mennyt nukkumaan siinä yhdeksän aikaan, eikä nukahtamisen kanssa ole ollut ongelmia. Nyt kuitenkin parina iltana on noin tunnin nukkumisen jälkeen herännyt ja olen vain syöttänyt uudestaan ja neiti nukahtanut. Eilen kuitenkin päätin, että koska kyseessä ei voi oikeasti olla nälkä (syönyt vajaa tunti sitten), niin en halua neidin oppivan tissiä pelkäksi lohdukkeeksi.

Kun eilen sitten unet taas keskeytyi vähän ennen kymmentä, yritin ensin vain rauhoitella silittämällä ja se onnistuikin. Kunnes sitten pois lähtiessäni vahingossa kiskaisin unirättiä, johon neiti havahtui ja parahti itkuun. Hetken kelpasi syli, unirättikin vähän auttoi ja lauluun jo melkein nukahti, mutta ei sitten oikein kuitenkaan..ja suu kävi! Sitten ajattelin, että eipä se mitään ota jos ei annakkaan vielä kertaalleen sitä tuttia kokeilla.

Ei muuta kuin tutti suuhun ja neidin silmät levähtivät lautasen kokoisiksi ja ilme oli aivan WTF!? Alkushokin jälkeen kulmat vähän kysyvästi kurtistuivat, mutta samalla myös tartuttiin ihan todella siihen tuttiin kiinni. Otti tutin itse pois suusta, mutta myös laittoi takaisin ja nostin sitten takaisin nukkumaan. Eipä mennyt kauaa, kun kuului taas mutinaa, tutti oli silmässä! No, eikun tutti takaisin suuhun ja alkoi raivokas imeminen ja samalla hinkattiin unirättiä naamaan. Siihen sitten nukahdettiinkin melkein heti ja loppuyö meni ihan normaalisti.

Kyllähän se tutti oli nukahtamisen jälkeen taas suusta tipahtunut, enkä yön aikana uudestaan enää tarjonnutkaan. Ehkä pidetään se nyt tuollaisenä iltahätävarana!
Mutta niin se vain neiti 4kk päätti tutin kelpuuttaa, pitääkö tässä vielä sitä pulloakin uudestaan koitaa?

tiistai 18. helmikuuta 2014

Naty vaipat ja suuri arvonta!

*Yhteistyössä Nature Babycare*

Meillä kaikilla pienten lasten vanhemmilla on varmasti ainakin yksi yhteinen asia, nimittäin vaipat! Onko ne sitten minkä merkkisiä, tai kenties kestovaippoja, mielipiteitä löytyy laaja skaala. Itse olen kiinnostunut ympäristöasioista, mutta jotenkaan tuo kestoilu ei oikein kuulostanut omalta jutulta ja se vaihtoehto siis hylättiin heti. Samaan aikaan kuitenkin mielessäni näin kaatopaikkojen päivältä päivältä suuremmat vaippavuoret..onneksi ongelmaan kuitenkin löytyi ratkaisu, Natyn ekovaipat. Ensimmäinen (ja käsittääkseni myös ainoa) biohajoava vaippa.


Naty on pieni yrittäjävetoinen yhtiö, jonka perusti Marlene Sandberg, ruotsalainen äiti. Natyn sivuilla sanotaan:  "Natyn visio on yksinkertainen. Haluamme tarjota ympäristöystävällisiä hygieniatuotteita vauvoille ja äideille ympäri maailman. Haluamme, että sinulla on vaihtoehto vauvasi hyvinvoinnin puolesta, mahdollisuus valita uusiutuvia luonnonmateriaaleja petrokemikaalien sijaan."

Naty vaipat ovat hengittäviä, hajusteettomia sekä täysin muovittomia. Oman kokemuksen mukaan ne ovat myös erittäin mukavia ja toimivia. Natyt on ainakin meidän neidille todella hyvin istuvia ja allekirjoittanut arvostaa kovasti myös tuota hajusteettomuutta, verraten esimerkiksi Pampersin vaippoihin, joissa hyvin voimakas haju on jo häiritsevä (toiset saattavat tietysti siitäkin tykätä :) ). Ja hajusteettomuudesta huolimatta vaipat eivät haise, vaikka olisivat kovastikin täynnä.


Vaippojen pintamateriaali hieman poikkeaa muista valtavirran vaipoista, mutta on kuitenkin pehmeää ja ihokin on täällä pysynyt todella siistinä. Vaikka vaipoissa ei ole minkäänlaista muovia (perustana geenimuuntelematon maissikalvo), ei meillä koskaan ole tullut mitään ohi- tai läpivuotoja.
Tällä hetkellä Naty vaippoja Suomessa saa Prismoista ja muista isommista S-ryhmän kaupoista.
Lisää vaipoista voit käydä lukemassa  Natyn omilla verkkosivuilla

Nyt voinkin ilokseni kertoa, että Naty yhteistyön tiimoilta minulla on mahdollisuus arpoa lukijoideni kanssa mahtava Naty tutustumispaketti!


Paketti siis pitää sisällään kolme(!) pakettia Naty vaippoja, joiden koko on tietysti voittajan valittavissa, neljä pakettia Naty kosteuspyyhkeitä, sekä ihastuttavan pehmopupun, joka on 100% sertifioitua luomupuuvillaa. Paketti toimitetaan voittajalle suoraan Natylta.

Lisäksi parhaan kuvan lähettäjälle lähtee yksi paketti Naty vaippoja (joiden koko jälleen valittavissa). Arvonnan voittaminen ei myöskään sulje pois mahdollisuutta voittaa parasta kuvaa!

Miten siis osallistun? Mukaan pääset liittymällä lukijakseni ja jättämällä kommentin hauskimmasta/mieleenpainuvimmasta vaippahetkestäsi! Tällä saat yhden arvan. Toisen arvan saat, jos lisäksi lähetät minulle sähköpostitse (osoite löytyy sivun oikeasta laidasta) kuvan tästä, tai jostakin muusta, hauskasta vaippahetkestä.Tarinasta ei kannata ottaa mitään stressiä, koska voittaja kuitenkin arvotaan :) Muistathan myös kertoa kommentissasi, kuinka monella arvalla osallistut.

Arvonnan lopuksi julkaisen parhaat kuvat sekä tarinat blogissa.

Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa, eli viimeinen päivä on 4.3.2014!

Onnea kisaan, täällä innolla odotetaan teidän hauskoja tarinoita sekä kuvia :)


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Lauma kasvoikin vauvalla.

Tuo ihana pieni karvakorva, joka on jo kohta neljä vuotta kuulunut perheeseen. Alusta asti touhuttu ja harrastettu, yhdessä kuljettu paikkaan kuin paikkaan. Kieltämättä vähän jännitti, kun neiti ilmoitti tulostaan, että kuinka koira ottaa tämän uuden, vähän vähemmän karvaisen, tulokkaan vastaan.

Lukalla ei ennestään paljoa ole lapsikontakteja ollut (joo, tyhmä minä) ja tämä ehkä olikin suurin syy omalle jännittämiselle. Päätin kuitenkin heti alusta asti, että tästä ei tehdä mitään numeroa ja asia saa mennä ihan rauhassa omalla painollaan ja tämä varmasti olikin oikea päätös :)

Vahvistusta sain kyllä jo raskausaikana, kun kyläiltiin Lukan kasvattajan luona ja heillä vipelsi tuolloin noin vuoden ikäinen pieni tyttö. Lukan käytös oli lähinnä uteliasta ja tarkkailevaa, jopa pieni leikkiyritys nähtiin. Tyttö kun kovasti tarjosi Lukalle palloa, niin toosi varovasti Luka kävi pallon ottamassa ja viemässä sitten takaisin.


Kun neiti sitten syksyllä saapui maailmaan, oli Luka siskollani hoidossa sairaala-ajan. Muutama tuttu kyselikin, onko Luka pitkään hoidossa, ennen kuin haetaan kotiin. Olin aivan ihmeissäni, miksi Luka muka jäisi hoitoon, kun itse olemme kotona? Minulle ei ollut tullut mieleenkään, ettemmekö hakisi Lukaa heti kotiin ja niin tehtiinkin. Sairaalasta kotiintulo reissulla haettiin Luka kyytiin ja tervehdittiin normaalisti ensin itse ja kotona sitten vain lykättiin kaukalo lattialle, että tällainen me nyt tuotiin mukana. Luka häntä heiluen haisteli uuden tulokkaan, oli varmasti hiukan ihmeissään, mutta kokoajan myös hyvällä tavalla kiinnostunut.

Oli muuten niin onni, että mies piti heti sen sallitun kolme viikkoa isyyslomaa. Olisi voinut olla aika haaste heti alkuun pärjätä yksin pienen tulokkaan ja koiran kanssa, varsinkaan kun neitiä ei heti saanut pihalle viedä.

Ensimmäisinä kertoina Luka reagoi aika voimakkaasti neidin itkuun, mutta siihenkin tottui nopeasti. Edelleenkin, jos tulee oikein kuva itku, tulee Luka hädissään paikalla, mutta mihinkään "kiukkuitkuun" tai pieneen kitinään ei reagoi enää ollenkaan. Yleensä vain  huokaa syvään ja koittaa jatkaa uniaan.

Nyt kun neiti on 4kk, Luka on jo ottanut hänet ihan osaksi perhettä ja itselleen tyypillisesti osallistuu kyllä kokoajan kaikkiin meidän toimiin. Aika harvassa on ne kerrat, kun olisin käynyt vaippaa vaihtamassa ilman, että Luka päivystää kylppärin ovella tai ainakin jossain lähettyvillä. Välillä käy lipaisemassa neidin päätä tai tuo kuononsa potkittavaksi. Ja eritoten neidin ruoka-aikaan on ihan skarppina, jos vaikka sattuisi jotain jäämään! :D Voin jo kuvitella, kuinka käy neidin ollessa vähän vanhempi ja tarjolla on ruokaa, josta ei tykkää..

Ja kyllähän jokaisella tytöllä pitää olla se oma pieni bordercollie <3

Seuraavaksi sitten jännitetäänkin sitä, kun neiti lähtee liikkeelle. Mutta enää epäile, etteikö kaikki sujuisi, kunhan aluksi on tarkkana ja molemmille, niin koiralle kuin neidille, tulee pelisäännöt selviksi.

Kuinka teillä on koirat ottaneet vastaan uusia tulokkaita ja onko tilanteet muuttuneet, kun vauvat ovatkin lähteneet liikkumaan?

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kavereita

Tällä viikolla on treffailtu vähän vauvakavereita ja pitääkin jakaa muutamat kuvat näistä kokoontumisajoista näin ystävänpäivän kunniaksi! Neitikin vaikutti viihtyvän oikein hyvin ja hetken tarkkailun jälkeen irtosi jo tarinaakin.







Koitetaan siis pysyä kiireisenä, kun isimies on työreisussa, ettei aika menisi vain kotona ikävöidessä. Tänään tämä äippä pääsi myös nauttimaan ystävänpäivästä vanhalla likkaporukalla! Käytiin syömässä Roast ravintolassa ja ruoka tuntui ihan kaikille maistuvan, kannattaa käydä kokeilemassa, jos paikka ei ennestään ole tuttu.

Ja kannattaa myös seurailla blogia, olen aloittanut yhteistyön Nature Babycaren kanssa ja sen tiimoilta tulossa asiaa!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Synnytyskertomus.

Lueskelin tammikuun Vauva-lehteä ja sieltä juttua "Ilon kautta", jossa puhuttiin synnyttämisestä erittäin positiiviseen sävyyn ja olin tästä kovin iloinen. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin ihan liikaa kuulee kaameita kauhutarinoita synnyttämisestä ja ne ihanat ja iloiset jostain syystä jää jakamatta. Tästä syystä tahdon jakaa oman synnytyskertomukseni, positiivisen sellaisen.

Toiveissa oli mahdollisimman lääkkeetön synnytys, joka saisi edetä luonnonmukaisesti omaa tahtiaan.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä 15.10.2013, heti puolen yön jälkeen alkoi pienet nipistelyt. En vielä kummemmin kiinnittänyt tähän huomiota, mutta sänkyyn mennessä kuitenkin mainitsin miehelleni, että taitaa vähän supistella. Nukahdin kuitenkin hyvin, mutta useampaan otteeseen yön aikana heräsin vähän napakampaan kipuun. Muutamia supistuksia tuli n. 10min välein, mutta sitten aina nukahdin uudestaan. En tiedä hellittikö supistukset vai nukuinko vain todella sikeästi :D (Olen aina omistanut todella hyvät unenlahjat.) Aamusta sitten supistukset jatkui noin 10min välein, mutta lähetin kuitenkin miehen töihin, koska eivät olleet vielä niinkään kipeitä. Söin rauhassa aamupalaa ja katselin telkkaria..noin tunnin verran tuntuikin sitten taas siltä, että supistukset vähän laantuivat.

Puolen päivän aikoihin sitten alkoi tulla vähän kipeämpiä supistuksia ja myös säännöllisesti, noin 8-9min välein. Niiden kanssa kuitenkin vielä pärjäsi hyvin, mutta siinä kohta ajattelin, että eiköhän se lähtö vielä tänään tule. Pakkailin loput tavarat valmiiksi ja muistin jopa syödäkin! Mies tuli ennen neljää töistä ja siinä kohtaa supistukset olivat jo hiukan kipeämpiä. Patistin miehen koiran kanssa pihalle ja koitin vielä levätä hetken. Pian siirryin kuitenkin suihkuun isompien kipujen lievittämiseksi, supistuksia tuli noin 6-7min välein. Tulin pois suihkusta, menin takaisin..supistukset tihenivät. Joskus kahdeksan aikaan illalla sitten sanoin miehelle, että kyllä nyt on lähdettävä kohti sairaalaa.

Sairaalassa laittoivat heti käyrille ja tarkistivat tilanteen, olin reilu 3cm auki ja lapsen pää kuulemma painoi todella alhaalla. Kätilö sanoi synnytyksen olevan hyvin käynnissä ja että päästäisiin suoraan saliin. Kyselin ammehuoneen perään, joka olikin vapaana ja varattiin meille. Siirryimme siis salia kohti siinä yhdeksän aikaan, vielä hymyilytti ja ihan vitsiäkin miehen kanssa heitettiin. Salissa sitten vielä uudet käyrät ja samalla täytettiin ammetta, jonne pääsinkin pian siirtymään. Huone saatiin hämäräksi ja meillä oli omaa musiikkia mukana, mikä näin jälkikäteen oli kyllä todella hyvä juttu! Ammeessa supistukset oli jotenkin helpompi ottaa vastaan, suosittelen erittäin lämpimästi kaikille. (Ja Tamperelaiset, nimenomaan Taysin uutta synnytysammetta, ei sitä perus kylpyammetta.)

Olin noin pari tuntia ehtinyt ammeessa lillua, kun supistukset sitten kovenivat ihan todella ja alkoi tuntua siltä, etten enää kestä. Kyselin ilokaasua, mutta maski tuntui todella ahdistavalta, joten jäi sitten sekin. Halusin pystyä kunnolla keskittymään hengittämiseen. Mies kylläkin ilokaasua kokeili..ei kuulemma toiminut :D Mietin jo, että pitääkö tässä ottaa jotakin tujumpaa kipuun, mutta pyysin ensin tarkistamaan tilanteen..olin jo täysin auki ja pitäisi siirtyä takaisin saliin. Olinkin ihmetellyt paria viimeistä "kouristuksen omaista" supistusta, mutta sehän olikin se ponnistuksen tarve :D

Kello oli jotain reilusti 11 päälle, kun nousin ammeesta ja hiihtelin pyyhe päällä viereiseen huoneeseen ja samalla sitten meni vedetkin. Kätilöt olivat aivan ihania ja kannustivat kovasti toimimaan siltä, mikä itsestä parhaalta tuntuu, ihan omassa tahdissa. Yritin ensin olla ihan pystyasennossa, mutta jotenkin jännitin jalkoja liikaa, eikä ponnistaminen oikein onnistunut. Koitin polviseisontaa sängyllä, mutta vähän sama juttu, jalkoihin meni, joten kätilö ehdotti kylkimakuuta ja se olikin varmasti se paras vaihtoehto. Lapsi eteni hyvin, mutta tuli käsi päänvieressä ja supistukset hiipuivat, joten jossakin kohtaa kätilö sumutteli nenääni oksitosiinia. Muistan vain kiroilleeni välillä ja kyselin, että teenkö jotain väärin, kun ei se prkl tule sieltä. Varsinaisia kipuja ei enää tässä kohtaa ollut, mutta muutamaan otteeseen meinasi usko loppua kesken. Kätilöt jaksoivat kuitenkin kannustaa ja tsempata niin, että löytyi se viimeinen puristus ja voimaa ponnistaa..ja niin neiti syntyi 00:57. Ponnistusvaiheen kestoksi merkattiin yli tunti, mikä kieltämättä oli hiukan uuvuttavaa, mutta jos toinen kerta tulee, niin tiedän varmasti paremmin mitä tehdä! :) Ihana pieni prinsessä parkaisi heti vähän, mutta rauhottui samantien masuni päälle ja tuore isukki pääsi katkaisemaan napanuoraa. Tikkejä ei tarvittu, pieni nirhauma tuli, mutta ei muuta ja samantien pystyin kahvitkin juomaan istualtaan.

Heti 15min iässä ensi-imetys, joka kestikin lähes puolituntia, tyttö tiesi heti mitä teki :) Neiti sai pisteitä 9/9, yksi piste lähti koska jalat olivat inan siniset. Pituutta oli 50.5 cm ja painoa 2980g. Synnytyksestä jäi kaikin puolin todella positiivinen kuva ja sain kuin sainkin sen toivomani luomusynnytyksen.

Kuvassa neiti kotiintulomatkalla sairaalasta, 3pvän ikäisenä.
Ja taitaapa olla niitä ainoita kuvia, missä näkyy tutti suussa :D Tuon jälkeen ei ole kelvannut..

tiistai 11. helmikuuta 2014

Aamukahvi.

Täällä aamukahvin ääressä toivotaan, että talvi tulisi takaisin. Kyllä eilen kiittelin mielessäni joulupukkia moneen kertaa! Kontista kun löytyi allekirjoittaneelle Icebugit, niille on todella nyt käyttöä ja ne myös toimivat kuin unelma, suosittelen. Mutta mukavampi se olisi kuitenkin kulkea kunnon lumihangessa, silloin säästyisi myös siltä ainaiselta kurarumbalta..koiran ja vaunujen pesulta!


Meillä onkin kivaa ohjelmaa tälle viikkoa, keskiviikkona ja torstaina pitäisi treffata äippä ja vauva kavereita, perjantaina olisi tiedossa käynti Asta-messuilla ja illalla ystävänpäivän kunniaksi syömään vanhalla likkakaveriporukalla <3 Neiti saa jäädä mamman hoiviin, kun isukki on vielä viikonlopun työmatkalla. Nyt pitäisi pärjätä vähän paremmin ilman äitiäkin, kun olemme nuo soseet aloittaneet!

Tuossa ylläolevassa kuvassa muuten näkyy myös meidän suuren suuri keittiönpöytä. Eli siis tarve olisi hiukka isommalle, kun kohta pitäisi siihen vielä syöttötuolikin mahduttaa. Jos joku siis tietää, mistä löytyisi pieni neljän hengen, valkoinen tai musta, moderni/selkeä linjainen, ruokapöytä, saa vinkata!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

PLUS.

Tänään tuli tasan vuosi siitä, kun tuo maaginen plussa merkki ilmestyi tikkuun ja muistan tuon hetken kuin eilisen!

Oli siis lauantai aamu ja olin ollut edeltävän viikon työmatkalla Saksassa. Tiistai iltana oli hiipinyt mieleen ajatus, että jos olenkin raskaana..mutta pidin sitä aika epätodennäköisenä, koska oli vasta ensimmäinen kierto ehkäisyn lopettamisen jälkeen. No Suomeen selvittiin torstai yönä ja tietenkään kotona ei testejä ollut ja niitä sitten haettiin perjantain kauppareissulla. Päätin kuitenkin odottaa vielä aamuun. Aamulla sitten kömmin vessaan ja päätin tehdä testin heti, enkä kerennyt miehelleni vielä asiasta huikkaamaan, kun tällä jo soikin puhelin. Vahva plussahan ilmestyi testiin heti ja muistan kuinka kirosin vessassa, että mies lopettaisi sen puhelun. Tietysti kyseessä oli oikein jaadi jaa puhelu ja minä siellä pyörin vessassa tukka pystyssä hermostuneesti ympyrää! :D Saattoi päästä pieni ilonkiljahduskin :) Loppuihan se puhelukin sitten ja pääsin jakamaan iloiset uutiset.

Onnesta soikeana sitten jatkettiin aamuamme ja suuntana oli Asta-messut. Siellä sattumalta törmäsimme myös ystävääni perheineen. Ystäväni äidin kanssa höpistessä hän meille sitten vinkkasi (omiin lapsenlapsiinsa viitaten), että kyllä nyt teidänkin kannattaisi ruveta näihin puuhin, kun on nuo lapset vaan niin ihania. Oli siinä hymyssä pitelemistä, kun juuri olimme itse aamulla saaneet tietoomme ihanan uutisen <3Jälkikäteen ystäväni sanoi tuolloin arvanneensa, että jotain on meneilleen. Enkä kyllä yhtään ihmettele, jos se onni naamasta paistoikin.

Tuosta hetkestä on nyt tosiaan tasan vuosi ja ensi viikonloppuna on suunta taas Asta-messuille, samaisen ystävän kanssa! Vaikka tuosta hetkestä jo vuosi onkin, tuntuu kuin se olisi vasta tapahtunut. Ja silti, en osaa enää edes kuvitella elämää ilman tuota meidän tähtisilmää.






perjantai 7. helmikuuta 2014

Snif!

Täällä jatkuu taistelu orastavaa flunssaa vastaan ja valitettavasti tänä aamuna olo oli aika kurja. Lisää vitamiinia ja mehua, josko se tästä! Onneksi ihana sisko riensi apuun ja Luka pääsi kunnon metsälenkille ja me jäätiin neidin kanssa sisällä huilaamaan.

Näissä flunssapäivissä on vain yksi todella vaarallinen puoli..nimittäin nettishoppailu! Se saattaa alkaa ihan viattomasti, kun äkkiä vain käy vilkaisemassa vaikkapa jossakin blogissa vinkattua sivustoa ;) Ja sittenhän sitä muistaa, että "tarvitsisi" vielä sitä ja tätä ja vaikka mitä!

Itse löysin ihan supersuloisen Bogin liivimekon ja Skip Hopin pöllö kirjatuet <3 Tänään olisi vielä tarkoitus saada seinähyllyt neidin huoneeseen, niin pääsee sitten tuetkin heti käyttöön!


Sitten vielä pieni vinkki kaikille muille nettishoppailijoille, mm. Zalandon ja Stockmannin verkkokaupoihin löytyy nyt alennuskoodit!

torstai 6. helmikuuta 2014

Nam, maissia!

Suunnitelmat porkkanasta ja parsakaalista vaihtuikin lennosta maissiin! Eli tänään neiti sai ensimmäistä kertaa maistaa jotain muuta, kuin maitoa. Kun ensimmäinen lusikallinen maissisosetta meni suuhun, ilme oli hiukan epäilevä, mutta äkkiä sieltä jo sitten hymykin irtosi!



Huomenna jatketaan harjoituksia!  Tämä varmasti tulee helpottamaan nyt montaa asiaa, neidille kun ei ole tuttipullo kelvannut missään kohtaa. Nyt voi sitten iskänkin kanssa pärjätä vähän pidempiä aikoija kahdestaan :)

Meille on kovasti yrittänyt joku flunssakin iskeä, mies ollut oikein kuumeessa, mutta minä ja pikkuneiti olemme onneksi vielä säästyneet. Toivottavasti vitamiini tankkaus ja kuuma mehu hunajalla toimii!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Terveisiä Espanjasta!

Ei, valitettavasti emme ole olleet matkalla Espanjanssa, mutta lauantaina saatiin isukki vihdoin työmatkalta kotiin. Vaikka yksin tottakai pärjäänkin, on se silti aina kurja sanoa heipat yhtään pidemmäksi aikaa. Ja sanoipa mies itsekin, ettei ole koskaan ollut yhtävaikeaa lähteä..ymmärrän kyllä hyvin, neiti kun kasvaa ja kehittyy niin hurjaa vauhtia, että jo viikon tai kahden poissaoloaikana voi tapahtua mitä vaan! :)

Meidät yllätettiin myös tuliaisilla! Neiti sai mitä suloisimman pehmo"ötökän" (vieläkin naurattaa katsoa sitä) ja ihanan Leviksen hupparitakin sekä t-paidan. Koiruuskin sai tuliaisia ja uusi lelu onkin saanut aika kyytiä siitä lähtien.




Eikä äitiäkään unohdettu ;)



On vielä pakko jakaa tämä kuva meidän pystytukasta! Päässä keikkuu tuollainen kesto-irokeesi, mikä ei edes pipon alla lyttäänny. Kylvyn jälkeen saattaa hetken pysyä matalana, mutta pian on taas pystyssä. Ehkä se vallan jää tuollaiseksi ;)



Meillä oli ajatuksissa aloitella soseita loppuviikosta ja todennäköisesti tehdään se porkkanalla, koska olen kuullut (ja näköjään myös uskonut) hurjia huhuja siitä, kuinka peruna on vetänyt mahan kovin kipeäksi. Oletteko huomanneet vastaavaa tai löytyykö ylipäätään hyviä vinkkejä soseiden aloitukseen?

lauantai 1. helmikuuta 2014

Juhlahumua.

Eilen päästiin pikkuneidin kanssa nauttimaan mahtavasta juhlatunnelmasta, kun vietettiin rakkaan siskoni, joka myös on neidin kummitäti, valmistujaisia. Kaapissa oli odottanut lahjaksi saatu rimpsumekko, mutta niinhän siinä kävi, että pieneksi tuo oli käynyt. Onneksi kaapin kätköissä oli myös minulle aikanaan kudottu liivimekko, joka sitten pääsi uudestaan hyötykäyttöön!



Neiti on kyllä sellainen seuranainen! Koko juhlat vain hymyiltiin ja naureskeltiin, sylistä riippumatta. Kotiinlähdön lähestyessä alkoi jo vähän väsy painaa, joten jätimme suosiolla juhlakansan nauttimaan ja lähdimme huilimaan.

Tänään on sitten ollutkin vähän toisenlaista ohjelmaa, pää märkänä olen tuolla hangessa tuupannut vaunuja eteenpäin! Mutta en kyllä valita, kyllä talvella lunta pitää olla ja kun sitä ei ihan vaakasuoraan tule, niin mukavahan tuolla pihalla on olla.  Koira ainakin on ihan onnessaan entisestään kasvavista lumikinoksista. Niin ja käy myös todella hyvästä treenistä nuo vaunulenkit lumikinoksissa! Muutamaan otteeseen jäimme myös jumiin ja jäinkin miettimään, että pitääkö jatkossa ottaa koiralle vetovaljaat aina lenkille lehtiessä :D